lauantai 2. marraskuuta 2013

Alkuun mä voisin...

Nyt viimeinki sain alotettua tämän homman... Yritin jo jonkun kerran tehä kirjotelmia mut tuntu et ei se oikeen toimi ja vielä ko oli niin tietämätön kaikesta mitä tässä nyt parissa kuukaudessa tietää.. Taitaa aika harvakseltaan tänne täytettä tulla ko tuntuu etten elä mitää muuta ko neljän seinän sisällä ja käyn kaupassa sillon tällön.. Ja verottaa vähän muksun kiukuttelut ja nukuttamiset aikaa.. Jospa kuitenki sais jotain aikaseks!




Eli oon 22v nainen joka karkasi peruskoulun jälkeen maalimalle ja tuli 6-vuoden jälkeen takasin peräkorpeen pakoon sitä hälinää ja kiirettä.. Kaupunkiin haluaa takaisin hän, vaikkei kyl ihan niin isoon missä tuli oltua.. Silleen et ois töitä lähellä, voi opiskella ja kaikki palvelut löytyy läheltä.. Esteenä on isäntä joka ei sovellu kaupunki-asumiseen.. ;)









Muksu synty kesäkuussa 2013 ja hankaluuksien kautta on opittu elämään normaalia vauva-arkea vaikka vieläkin takellellen.. Lapsen isän ja avomieheni oon tuntenu peruskoulusta asti, pari kuukautta sen jälkeen kun muutin takasin korpeen iskettiin hynttyyt yhteen ja melko pian siitä sit alko "tulkoon jos on tullakseen".. Ekalle luomukierrolle sit tärppäsi ja lirahti se kuuluisa kaks viivaa tikkuun.. Ei ihme näillä geeneillä ko pelkästä pilkkeestä pamahtaa jo paksuksi jos ei käytä kokovartalokortsua!



Lemmikkejä tästki taloudesta löytyy.. Astetta erilaisempia vain vauvaperheessä.. ;) Pari viljakäärmettä, parta-agama ja pari leopardigekkoa. Vähän aikaa sitten löytyi terrasta kuolleena minu ensimmäinen lisko, cilli, jonka nahanluonti oli menny hänelleen kerran ja viimeksi ko näin ni oli alkanu uusiks luomaan... Olin sit ruokkinu kuollutta viikon viel ahkerasti ko ei näkyny missään ja aattelin et öisin vaan kulkee mut raukka oli varmaan tippunu taustakaarnan taakse ja kuollu... Ainaki siltä se ruumis näyttää et o käyny...



Ja nyt ilmojen kylmetessä oon hurahtanu villalankoihin vaikka oon vähän allerginen niille ja 100% villalankaa käsitelles tulee ihottumaa vähän käsiin ja nenää kutittaa pirukseen.. Onneks o akryyli ja puuvilla.. Jos en kudo, ompelen... Jos en ompele, virkkaan! Ja jos en tee mitään niistä ni nukun tai syön.. ;) Eli käsityöt on hyvin lähellä sydäntä ja niitä kovasti teen ihan omaksi iloksi ja muille.. Musiikkiakin tulee kuunneltua mut nykyään vähemmän.. Oon sarjojen suurkuluttaja ja viikossa saattaa kattoo kokonaisen sarjan ja kutoo parit pikkusukat jotka o aina liian pienet tai liian isot meijä likalle.. Ja silti tuntuu et ei suutarin lapsella oo kenkiä! 

Voisin täs kirjotella vaikka ja mitä mut jos en nyt kaikkee heti tälle illalle.. Nyt Netflixistä vähä teinisarjoja ja kutomaan parit pipot nyt vielä ko likka nukkuu päikkäreitään..


-Mamma muka tekee jotain tärkeetä-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti