perjantai 17. lokakuuta 2014

Ale! Erikoistarjous!

Tuossa tutkin vanhoja posteja ja mietin hetken miten tilanne on muuttunu siihen hetkeen nähden.. Yksin ollessa on ollu vähä tiukkaa varsinkaan ko oo töitä.. Ois ees toinen ni vois tehä ees pikkuhommia ja siten vähä kerryttää säästöä.. Mutta on täs huomannu et jos yhtenä viikkona pihistelee (nykyään ko tyttö on isällään) ni voi seuraavana viikkona ostaa vähän hyvää molemmille.. Ja ei muksun kanssakaa tarvi oikeestaan paljoa laskea hiluja kaupan kassalla.. Mullon varastossa pulloja pula-aikaa varten (arviolta n.30e), pari pilttipurkkia joista toisessa on hilut ja toisessa setelit ja kaksi tiliä joista toiselle ei ole korttia mutta siellä on säilyny joskus siirretty hätävara jo kolmatta kuukautta! Musta on tullu hamsteri joka varmistaa etten jouvu kuseen yhen kahvipaketin takia ihan vaan ko en ite kahvia juo..

Siinä onki sit säästäny aika paljon.. Kahvin juonti on loppunu koska maha ei kestä puoltakaan kuppia.. Tupakointi on vähentyny huomattavasti (paitti nyt jos on ollu kyläilemässä nii sillo on palanu enemmän ko laki sallii, mut neki polttamiset on budjetoitu) ja alkoholia tuu nautittua edes sitä paria kertaa kuussa yhtä.. Totesin olevani huono alkoholisti ko kalja, jonka ostin saunakaljaksi, o säilyny kaapissa kohta viikon.. Sit ruokapuolella on huomannu et menee tosi paljon hukkaan ko menee vanhaksi tai ei kelpaakkaan.. Parasta on tehdä mausteetta kaikki ruuat jollon voi lisätä mausteet joka annokseen erikseen eikä kyllästy yhteen ruokaan niin nopeasti.. Eikä pahemmin tarvi ostaa mausteitakaan ko ei niitä paljoa mene.. Voi sitten pari kertaa kuussa tehä jotain tosi hyvää evästä vähän kalliimmalla..

Porukat toi perunoita ja nyt pitäsi kokeilla mitä kaikkea niistä saa irti.. Vatsa toimii paremmin nyt kun voi jättää makaronit ja sellaset pois eikä tarvi kaupasta muistaa ostaa perunoita.. Ko alkaa kyllästyttää ni lisää vaan vähän porkkanaa ja taas menee.. Pitäsi kattella lohkoperunamaustetta joka ei ois niin pirun suolasta ko ei itelle enää paljoa suola maistu.. Jos haluttaa suolaa nii sitä saa purkista.. Erinäiset perunaruuat on kyl ihan hyviä kun vaan jaksaa tehdä.. Ja siinä säästää aika paljon vaikkei makaroni oo kovin kallista mut perunat on ilmasia (paitti se työ mitä pitää nähä niitten eteen) ja porukoilla on kuulemma yli omien tarpeiden joten kuskasi meille osan! Oi kiitos ihanat vanhemmat.. 

Pihistelijän vinkkinä kannattaa ostaa kaupasta isoja määriä kerralla.. Tietenkin pitää silmällä kilohintaa (huomasin et 700g paketti jauhelihaa makso kilolta enemmän kuin 400g) ja tarjouksia.. Ite oon opetellu vähän lihoista mitkä on halpoja joita voi pikasesti bongailla -30% osastolta eikä tarvi varmistella hintoja siinä samalla.. Mullon tiedossa halvin jauheliha ja halvimmat suikaleet kanassa ja possussa.. Kalaa tulee ostettua välillä, pitäsi pyrkiä syömään sitäkin enemmän ko ei se nyt niin kallista olekkaan.. Mie saatan joku päivä ostaa puolikkaan lohen ihan vaan koska -30% lappu... Sinä päivänä kun osan laittaa kerman kanssa uuniin siksi päiväksi, niin kannattaa uunittaa loppukin ja ostaa samalla perunasipulisekotusta ja kermaa lohikiusaukseen jonka voi pakastaa tulevaa varten.. Yhestä kalasta saa kuitenkin aika paljon tehdyksi ja se 15e ei pahalta tunnu jos siitä 3-6 ateriaa saa.. Makaronilaatikkoakin on tullu tehtyä isoissa satseissa.. Ehkä ärsyttävin puoli on vuokien vähyys joten on pitäny ostaa alumiinivuokia pakastamista varten, mutta ne on helpompi pinota ja merkitä sisältö.. Tavallaan se on kyllä kallista mut ruuan määrään suhteutettuna miusta tuntuu ainakin paremmalta vaihtoehdolta ostaa ne vuuat, entä tehä joka päivä ruoka eikä pitää säilössä pahan päivän varalle syötävää..

Tiivistelmänä voisi heittää muutamat pihistelijän pointit:
- Tee ruokaa mikä täyttää (perunaa, lihaa, kalaa, monivilja/ruisleipää etc.)
- Tee vain sen verran mitä syöt tai korkeintaan pariksi päiväksi, ruokaan kyllästyy helposti ja loppu menee roskiin
- Kannattaa tutkia erilaisia reseptejä ja opetella valmistamaan uusia ruokia
- Makaronilaatikko ja kiusaukset on halpoja ja helppoja säilyttää pakkasessa
- Tee pakastettavat ruuat isoissa satseissa, niistä voi syyä sinä päivänä yhden aterian ja loput pakastaa
- Tutki kaupasta siulle sopivimmat ainekset ja hinnat jo etukäteen niin ei tarvi välttämättä laskeskella hiluja hyllyn välissä
- -30% laput
- Ei passaa nirsoilla!
- Kerää pullot johonkin mihin ne voi "unohtaa" hätävaraksi

Tuollasilla ohjeilla sitä itte on nyt pärjänny pienitulosena ja on jonkun kympin saanu säästettyä omilla valinnoilla.. Kattoo sitten miten maalima muuttuu kun toinen aikunen tulee tähän talouteen.. Pitää opetella sen allergiat jotka voi osittain rajottaa ruokia mut vaihtoehtoja löytyy.. Samalla kulutki lisääntyy mut jospa sitä sais ite lopetettua kaikki turhuudet ja laajennettua tuota kokkaustaitoa.. Mut sitä pitää kattoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Nyt on ollu aika huoleton olo kesän jälkeen kun sai talouden kuntoon eikä tarvi koko ajan laskea miten elää huomiseen ja mitä muksun kans syyään..

-Haaveilee töistä ja mukavasta tulevaisuudesta-

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Chilit itää!

Tein tutkimuksen itämisestä.. Ostin marketista jotain punasia chilejä ja niistä kynin sitten kaikki siemenet pois ja istutin osan kolmeen erilaiseen purkkiin.. Yks jäi täysin kelmutta eli vaati kastelua sillon tällön, yks oli reilusti uitettu ja kelmutettu ja yks jonka kastelin kosteaksi ja kelmutin.. 29.9. pistin siemenet itämään ja tähän päivään mennessä uitettuun purkkiin ei oo näkyvästi itäny yhtään mikää, ei kelmutettuun yksi ja kosteaksi kasteltuun kuusi joissa jo eka lehtipariki!
Eli opin nyt sit miten parhaiten nuo rehut saapi itämään.. Toivoin paria itävää mut nyt ko niitä noin monta siunaantu ni katotaan monta kerkeän tappaa.. Toisaalta nyt voin testata missä on paras kasvatuspaikka..Osa viritetään uv-lampun alle terraarioon ja kastellaan sumutepullolla, osa laitetaan kasvamaan keittiön pöydälle missä on idätettykkin ja osan voisi laittaa tiskipöydälle vähemmälle auringolle.. Ja kaikki testattavat saadaan sopivasti siitä yhestä hyvin itäneestä purkista.. Pari jätetään itelle ja loput voidaan lahjottaa niitä haluaville.. Kuvia voisi kasata jo vähän todistusaineistoksi ja sitä mukaan kun tulee tuota kasvua niin infoilla tilannetta.. 


Ja jottei kaikki olisi vaan chiliä niin mainittakoon että haen navetan "neidon" asumaan meijän kanssa tänne pimeään luolaan ens kuussa.. Eli saadaan yksi kaksilahkeinen tänne jeesaamaan miuu ja vähenee kulkemiset pitkin Suomea ko päästään saman katon alle.. Oih.. Vielä ois reilu viikko odoteltavana et pääsee auttamaan kämpän siivouksessa ja pakkaamisessa.. Ja vänkärinä hurruutellaan sitten kotia! Hurrrdurrrr <3
Tietty siihen liittyy myös pieniä pelkoja mitä likka sanoo ko tänne karvakuono tuppaa vaan asumaan mut jätkältä löytyy halua opetella pärjäämään muksun kanssa kaksinkin ettei tarvi aina miun kärrätä ipanaa mukana jos käyn jossain tai vaikka töihin menisi.. Se onki sitten jännää aikaa vähän jokaiselle mitä mukelo sanoo ja miten tämä maalima muuttuu.. Jospa se paremmaksi ainakin.. 

Jotenkin nyt mietin et mitenhän käy ko tää lääkitys on väsyttäny aikalailla ja melko tarkkaan aikaan menee nukkumaan ja herää.. Lauantaina ois sit työvuoro tuolla naapurin kapakassa enkä oo lääkityksen aikana tehny töitä vielä kertaakaan.. Voi olla et sammahan sinne vielä tai sitten hyperinä en nuku koko yönä ja sunnuntaina tulee likka takasin isältään.. Saati miten sitä jaksaa kattella kännissä jurnuttavia paikallisia setiä ja tätejä.. Lisätään siihen vielä karaokekidutus ni ilta on täydellinen.. Noh.. Jos nyt kerran kokeilis...

-Mutsi on iha täpinöissään-

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Talvi tuloo!

Kykin miehekkeen kämpillä ja opiskelen chilien kasvatusta.. Ei halua mennä kotia ko sielä on jo perkele lunta! Tääl o ollu kylmiä öitä mut ei vielä sitä valkeeta möhnää.. Pitäis kutoa villasukkia taas kauheeta tahtia et sais jokaisen varpaat lämpimäks.. Ja tekee mieli alkaa kasvattaan chilejä!

Paniikkihärön lääkitys kivasti alotettu täällä reissun päällä.. Ei tarvi huolehtia ko ittestään jos silleenkää.. On tuollanen ihana orja hoitamassa joitain tarpeita ja tarkkailee vähä miten oireilut muuttuu.. Itte ei oo huomannu mitää ihmeempiä muuta ko suu kuivaa koko ajan.. Mahaki alkaa olla parempi ko lopetti kahvin juonnin ja ei tarvi ressata.. Koha kotia menee ni voiki olla iha eri maalima sielä sit.. Paljon kaikkea huolehittavaa ja varsinki ens kuus o paljon menoja merkattuna kalenteriin.. Kaikki pitäs jopa muistaa et mitä niitä on.. Jos jotain unohtuu ni sit unohtukoon.. Ei jaksa hirveesti välittää sit jos joku meneeki vähä ohitte.. Tärkeimmät muistaa ja niistä o jatkuvat muistutukset jääkaapin ovessa..

Sain vanhan terrani takasi mutsilta.. Se sielä kovasti yritti kesällä tomaatteja ja paprikaa kasvattaa.. Nyt sit iski itelle hirvee himo tunkee sinne pari chiliä kasvamaan.. Sitte kehittelis niistä jotai hyvää soossia ja purkittais.. Osais kesällä sit vähä paremmin hoitaa noita muita kasvatuksia sitten.. Jäi 8litraa turvetta, loisteputkelle valaisin, sumutepullo ja lämpömatto liskojen jäljiltä joita o hyvä käyttää tuossa kasvattelussa.. Jokunen lämpömittariki taitaa löytyä et saa kaikki hienosti sujumaan.. Nyt vaan mettästämään kaupoista chilejä ja siemeniä keräilemään!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Aika häviää...

Oon kadottanu ajantajun.. En tiiä enää onko mikä viikonpäivä, mikä kuukausi, mikä vuosi.. Kesä oli melkonen.. Oppinu hienoja asioita ittestään ja saanu yllättäviä asioita tapahtumaan.. Hirveästi asiaa ja niin vähän aikaa.. Tai no kuka nyt määrittää mulle millon mullon aikaa ja mille.. 

Tosiaan.. Nyt jos parisen kuukautta (4 niitä vissiin on jo takana) asuttu tytön kanssa kaksin.. Pari kuukautta meni ensinnäki et sain asioita sen verta järjestykseen et muistin koko lastenvalvojan ja elatusmaksusopimukset.. Sen pari kuukautta elätin sit täysin tytön ja itteni.. Ja taisin mie parit tupakat exälle ostaa.. Mut nii.. 

Kesäkuussa olin pari viikkoa töissä raksalla siivoomassa tiloja, mutta vanha murtuma jalkapöydässä vaivasi joten olin kokonaiset 5pv töissä siitäki kahesta viikosta... Lisää töitä ois ollu mut eipä sitä pysty tekemään jos jalka vaivaa.. Se vika sit hajotti samalla miun polven ko piti varoa päkiää ja korjata asentoa oikeempaan.. Asento korjaantu ehkä vähän yli ja polvi alko vaivaamaan.. Sain senkin jo kerran kuntoon, mutta taas on ollu asioita ja oma hyvinvointi on unohtunu.. Kotona olo on ollu vähän hajottavaa ko ei oo pahemmin jaksanu yrittää sosialisoida ihmisten kanssa ja polvi ei kestäny kävelemistä.. Joten tavallaan ymmärrän kyl miksi tilanne on nyt mitä on..

Juhannus tuli ja meni.. Oli kyl taas jonku ylemmän voiman näpit tässäki pelissä.. Meijän (miun ja exän) yhteinen kaveri oli tulossa tänne päin lomailemaan ja jotenki siinä sit illan päätteeksi jouduttiin törmäyskurssille ja jotenki se sutina sit alko.. Molemmat saa kysyä et miks tapahtu mitä tapahtu mut ei siihen oo mitää vastausta... Ex tietenki repi perseensä, mutta kyllähä se näyttää sopeutuvan.. Paljon asioita joita vois van purkaa pois, mutta tietää että o iha väärä kanava sellasiin yksityiskohtiin.. Mutta joo.. 

Se ylempivoima päätti myös et mulla ei oo mitää järkeä pitää pöytäkonetta enää.. Yks kaunis ukkospäivä kone ei van enää suostunu syttymään.. Systeri sammutti koneen ja otti pois seinästä ja sit ukkosen jälkeen ei enää lähteny wintoosa käynnistymään.. Ja jos jotain opin ni alan tallentaa kaiken ulkoselle tai johki pilveen tai jonnekki.. Meinaan on pikkase kusinen vehje tuo kasi ko on sellaset suojaukset ettei broidi pääse läpitte.. Kuulemma jotai saanu kopioitua mut osassa tiedostoissa on joku suojaus.. Tietty se voi olla kiinni siitä et ne on sidottu tavallaan siihen windows-tiliin ja jollain ohjelmalla kuulemma sen saa avattua.. Mutta kunhan tästä läppäristä takuu loppuu ni laittaa tähän uuven käyttiksen ja sit ei tarvi enää tapella.. Ja nyt pitäs säästellä sit kunnon ulkoseen..

Nyt sit on ollu sellanen tilanne et tyttö on aika paljon isällään miun jaksamisen takia.. On ollu pakko päästä välillä pois näistä ympyröistä ja saaha vaan aikaa ittelleen.. Sitä onki pari reissua tullu tehtyä etelämmäs ja yllättävän hyvää tukea vaikkakin vähän etänä.. Se ois taas ens viikolla lähtö sinne päin et saa suunniteltua vähän tulevaisuutta taas ja parannettua maalimaa.. Oon nyt hakeutunnu mielenterveyspuolelle tän paniikkihäiriön kanssa ko alkaa taas vaivaamaan ja haittaa arkea.. Kaupassa käynti on ihan helvettiä sillä jonkin ihmeen jännityksen se lyö päälle ja sit ei seuraavaan pariin tuntiin oikeen tiiä mitä on tehny ko on kaupassaki käyny ihme tokkurassa.. Ja tietty jotain tärkeetä jää ja pitää miettiä et onko se nyt niin tärkeetä et pitää takas tuohon tilanteeseen tunkea vai voiko sen nyt jättää ens kertaan.. Kyläilyki aiheuttaa sellasia tutinoita et ei hirveesti helpota oloa.. Ja muksu senku kinuaa ulos mut en mie voi vaan päättää et lähetään käymään tuolla ja tuolla kylässä.. Ja ko en edelleenkään tunne täältä ketään nii et vois van lähtee kahville tai leikkimään..

Tuon häiriön kanssa on ollu aijemminki ongelmia.. Opiskeluaikaan tuli useampi halvaannuttava kohtaus jollon ei voinu liikkua eikä mitään.. Sillon ne sai purettua raajoja liikuttamalla ja tavallaan sai taas kontrollin itteensä.. Ääntä ei vaan tahtonu pariin tuntiin saaha aikaseks ko kuka nyt äänihuulia alkais sorkkimaan.. Alkuraskaudessa olin työharjottelussa lounasravintolassa.. Ihan ok mesta ja ihan mukavaa työtä, mutta sitten iski paniikki ja tuli olo ettei minnuo haluta sinne eikä siellä ole hyvä olla.. Siinä sitten pari kertaa oksennin työpaikan ovelle aamupalani ja kävin hakemassa sairaslomaa.. Pakko oli sit päästä mt-puolelle et saan pidemmän sairasloman tai jotain.. Loppujen lopuksi ei päässy enää sängystä ylös eikä voinu muuta tehä ko itkeä.. Että siihen loppu se työharjottelu.. Nyt sit taas meinasivat et miut harjotteluun tungettais mut jos ei sittenkään.. Ei taas viittis jättää kesken mitään ko tietää et ei oo järkevää alottaakkaa.. Nyt on parempi saada tää homma hallintaan ennen ko ihan kokonaan toiminta kyky pettää.. Oon joo huomannu et ei oo jaksanu ehkä panostaa nii paljoa kämpän siisteyteen ja järjestykseen ko ois pitäny.. Nukuin tuos kolme viikkoa pyykkivuoren kans ko en saanu millonkaa hetkeä jollon purkais sen.. Nyt se on sit purettu mut silti tääl o vaikka mitä muuta mahollista ja mahotonta tehtävää.. Viikon on lasten leikit ollu tuol olkkarin lattialla ja oon pujotellu pari päivää niitten läpi olkkariin ja keittiöön.. Ois kai jo hyvä aika kerätä ne pois ja viiä oikeaan osotteeseen.. 

Mie oon oppinnu aika paljon ihmisistä tässä lyhyessä ajassa.. Sitä on tullu seurattua enemmän vierestä ja katteltua ja kuunneltua entä van murehittua omia asioita ja huolia.. Tavallaan turtuneesta olotilasta on hyötyä ja hiljasuus antaa aikaa miettiä asioita paremmin.. Oon oppinu et miulla on iha hyvä tukiverkosto jos se van toimis kunnolla.. Oon luullu et saisin ja et oon saanu tukea exältä, mutta enempää en vois olla väärässä.. Nyt oon huomannu et se ei vieläkää tunne minnuo eikä näköjään oo mitää intoa ollukkaa koskaan.. Ehkä joo joskus mut tiiä kumpi meistä luovutti ensin.. Mie oon saanu rauhassa hajota jo hyvän aikaa ja oon vielä voinu esittää olevani kunnossa.. Nyt ko ei tarvii esittää ja saa jollekki puhua sen mitä haluaa sanoa ni on van huomannu kui asiat on todellisuudessa ollu.. Voi vaan jossitella et mitäs jos ei näin oiskaa päässy käymään.. Jos en ois muuttanu pois Vantaalta.. Jos en ois lyöny hynttyitä yhteen exän kans.. Jos en ois saanu Tuittua.. Jos en ois ollu nii väsyny.. Jos sydänvikaa, lääkitystä ja reikiä ei ois ollukkaa.. Jos mie oisin toisenlainen äitinä.. Jos jos jos..

Nyt alkaa taas löytää ittensä.. Oon kirjotellu täs viikon ajan tuntoja ja oloja vihkoon ylös, jotta voi itte lukea miltä on tuntunu ja jotta miun tukihenkilö voi lukea mikä vaivaa.. Oon täs yrittäny kovasti muistella kirjeitä jotka kirjotin sillo muksun syntymän jälkeen mut en taho muistaa mitä niissä luki.. Kai ne on luettava taas.. Ja tästäki nuo vanhat postit.. Hmmm.. Tekemistä illalle..

Mie alan olla taas jotenkin onnellinen..

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kesäkesäkesä.. ja kärpäset..

Tuliha se kesä vihdoin.. Kun kelit paranee ni toivottavasti paranee fiiliksetki ja pääsen tuosta kauheesta toukokuusta jo eroon.. Tänää o viel eka ilta ko muksu lähtee isille vkl hoitoon ja nyt päikkäriaikaan jo mutsilla on iha liikaa vapaata aikaa.. kuten ottaa arskaa ja naputtaa päivitystä.. Pihahommat saa nyt olla seis ko viikon oon jaksanu pakertaa jotain.. Pesin jopa ikkunat (ei pihahomma mut roikuin ikkunasta ulkopuolella)...

Arskan otto on perseestä.. Oon istunu täs penkillä vartin ja miettiny tätä hommaa... Ensinnäkää ei voi mennä pitkälleen pyyhkeen päälle maaten tai muutenkaan mukavaan tuoliin ko muutenha sitä nukahtaa ja o hummeri illasta (toiselta puolen edelleen iha valkone).. Sit viel maassa kipittelee pikkukavereita joihin törmääminen riitti jo pihakivetystä irrottaessa (tuhatjalkasia, kehrääjäntoukka ja kilometrin mittasia kastematoja, eikä pidä unohtaa muurahaisia ja amppareita).. Ja näin etupuolta grillaillessa totesin et mitenkäs ihmeessä mä ton selän rasvaan.. fiksuin idea oli suihkia tuota pirun kylmää suihketta suoraan alaselkään... Sit toisekseen tää paikallaan kykkiminen on tylsää.. ei voi näissä tamineissa mennä tonne talon varjopuolelle haravoimaan paljain jaloin ja kaikkien kyylättäväks.. jotenki riittää et olohuoneen ikkunasta näkee kuka ajaa milläki autolla pimpparallia pitkin kyliä ja näkee oikeissa olosuhteissa sisälle siinä ohi huristellessa/käveltäessä... Ja nyt satelee sit roskia puista ko vähä tuuli käy.. Pitäsköhä käyä hakeen kirjastosta joku hyvä kirja ja mennä rannalle grillaamaan niinku kaikki muutki.. Sit nukahan ja palan ja mullon ampparin kuva käsivarressa ja pistos kohta vieressä.. nami...

Taidan kyl koht napsia lisää heinixiä tai zyrtekkiä et loppuu tää pärskiminen.. menee rusketus pihalle..

tiistai 6. toukokuuta 2014

Huhuhuhtikuu...

Ja vähän Toukokuutaki...

Meil oli tosiaan poliaika huhtikuun lopulla ja saatiin hyviä uutisia.. Aortanläpän juuressa oleva reikä on umpeutumassa hyvin! Puolen vuoden päästä poli ja taas kurkitaan.. Jospa tästä päästäis ilman leikkuuta..

Lähin sit vapun innottamana polkemaan etelään kohti sukulaisia ja tarkotus oli jeesaa systeriä.. Noh pääsin Riihimäkeen kaheks yöks ja lähin sieltä sit systerille.. Höhhöh oli sunnuntai ja auto sano poks jossain Hyrylässä.. Hinattiin sitä huoltoon päin ja naru katkes kerran sillä matkalla.. nyt sit tänää saatiin se huolle asti ja siel sanovat et kuollu on.. vara-osiks joutaa mut kukaa ei voi tulla hakeen tota ko aikasintaan torstaina et saisin kyydin kotiin.. hinattiin sitä sit pois huollolta ja naru katkes jälleen! eri naru viel oli!

Nyt sit istun junassa ja ihmettelen et mites tässä näin kävi.. Hyvä reissu ja ei nyt venyny ko päivän pidemmäks sillä et oon yheltä aamuyöstä perillä ja kukaa ei tuu hakeen siinä vaihees asemalta.. onneks o majotuspaikka tiedossa.. muksua hirvee ikävä iski jo yhen yön jälkeen mut se varmaan purkautuu pahiten sit ko likka vierastaa minnuo.. huomenna sen näkkee..

torstai 3. huhtikuuta 2014

Hihii!

Päätinpä minäki siirtyä tikiaikaan ja latasin puhelimeen appia et saan suoraan puhelimesta kuvat ja muut sullottua! Ei tartte enää koneelle siirtää ja selailla ja valkata.. ja häipyä koneelta ottaan puuttuvia kuvia!

Mutta astiaan.. Makuuhuoneesta puuttuu vieläki listat lattialta ja muutki sisustukset joten ne niistä sit lisää ko on valmista.. Yhtälailla kesken on terrahuone jonne sain mahdutettua jokaisen purkin jossa matelija asustaa.. Kätevä siihen tilaan sit laittaa kaikki tarvikkeetki säilöön ettei tarvi keittiössä säilyttää matelijoiden kuppien pesuun tarkoitettua tiskiharjaa tai muutakaan mikä ei kuulu muualle.. Enemmän tilaa ja enemmän mahdollisuuksia.. Tarkotus ois kyl se terraseinä saaha rakennettua joku kaunis vuosi mut nyt passaa vielä tolleen!

Meinasimpa unohtaa ottaa ennen kuvan.. Mut juu.. Ennestään muut seinät oli vaalean vihreitä niinko makuuhuoneessaki.. Kirkkaampi vihreä sai muut seinät näyttämään lähes valkosilta!
Hämärästi näkyy kyl mut selostampa.. Terrahuoneen seinässä on ikkunat olohuoneeseen! Myöhemmin on kyl vähän tarkentava kuva olohuoneen puolelta..
Lehtiä alko ilmaantumaan..
Ne vaan lisääntyy! Väreinä on kahta eri sävystä vihreetä.. Toinen melkeen saman sävystä ko pohjamaali joten se ei livenä niin näy hämärässä mut valossa antaa sävyeroja..
Hyi että näyttää tuhruselta.. Mut tässä sit laittelin isommat lehdet vielä..
Terrojen taaksehhan ne jää mut kyl ne sieltä näkyy tarvittaessa..
Hienosti olin jättäny luukut auki tuosta terran lootasta.. Mut sinne voi piilotella sellasia mitä ei tarvi jokasen nähä tai käyttää esim. terraarion puhistusaineet, pesuharjat, ylimääräset kupit ja luolat..
Ja tässäpä tämä olohuoneen puolelta otettu kuva... Pakko oli ottaa pimeessä ko tuo kulmaus on niin pimee ittekseen..

Mut vielä tuolta uupuu oikeat kasvit jotka kiinnitellään ylös keikkumaan ja pientä hipistelyä on suunnitteilla mut katotaan toteutuuko..

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Rojektina makuuhuone!

Remppa o hyvinni polkastu alulle.. Porukat oikee tohinalla alko korjaamaan pönttöuunia ja kohta se onki kasassa ko joutuu vähä hissukseen kasaileen et kerkee edellinen kerros jähmettyyn ennen seuraavaa.. Kuvia siitä rakentelusta ei sit ookkaa vaikka oisha se hieno dokumentointi.. Siitä oli tosiaan sydän romahtanu takaa kokonaan ja joutu purkaan aika isosti et sai koko sydämen rakennettua uusiks.. Onneks on intternetti joka kertoo miten se o rakennettu ja miten se rakennetaan uusiks.. :D



Sit oli se miun oma rojekti elikkä makuuhuone! Ihanasti oli tuollanen vihriän värinen koko huone joka seinältä ja hyi yöks.. Vielä ihanasti maalattu listojenki päälle joten niiden irtisaanti oliki tappelua... Osa listoista oli laitettu jollain ihme silarilla kiinni ko ei ne taho nauloilla pysyä hormin kyljessä muuten... Ja maalattu päälle tietty ni lähti rumasti ne maalitki irti...


























Loppuje lopuksi ko sai maalatuksi ni sekottelin jämämaaleista ja pigmentistä hiaaanon violetin seinän.. Ja ko maalia oli ni turkasen vähän ni ei saanu ku yhen kerroksen ja siinäki o lähempää tutkittaessa vähä ongelmia.. Jospa ne ei siinä valmiissa sit haittais nii paljoa.. Tuossa kuvassa vielä märkänä ni kuultaa jännästi tuo vanha väri läpitte..


 Oli kyllä aika karun näkönen tuo huone sillo eikä todellakaa näyttäny hyvältä ko oli vihreet sivut ja tuo violetti tausta! Ne jotka ei osannu ajatella sitä vihreetä valkosena kauhisteli mut ko pitää päänsä ni saa tuon näyttää hienolta! Valkosen maalauskaverina mulla oli pari hiihtolomalla olevaa ala-asteelaista jotka vahti Tuittuaki ja maalattiin päikkärien aikana sit tuota.. Hermot meni totaalisesti ja loppuje lopuks aloin yksinää paukuttaa kakkoskerrosta tuohon päälle koska jotenki ihmeellisesti ne sai telan vuotamaan violettia! Mie ko pesin ne hyvin ja ei ois pitäny tulla ongelmia ni jotenki ne onnistu siinä.. Sit viel pikkutelalla halusivat hinkuttaa isoa seinää ja jälki oliki sen mukasta... Tästä sit opin et taidanki tehä iha ittekseen ja aikusten kans tän loppuun...








Kattolistoja ei saanu revittyä irti tai paneelit ois pudonnu ales.. Ei kukaa oo vieläkää saanu niitä kiinnitettyä takasi ja mie en älyä niitten sielun elämästä hölkäsen pöläystä muuta ko sen et ne putoo jos irrotan listat... Nyt sit käsipelillä pitää maalata ylälistat ja toivoa et joku joskus tulis laittaa sen katon takasi ylös...











Muutetaan nyt yläkertaan asusteleen ni alakerta jää remppa-alueeksi toistaseksi kunnes koko hörskä o kunnossa.. Onneks tuo napero ei vielä oikee pääse ovista läpitte tai muutenkaa liikkuun nopiaan ko ei oo portaissa porttia ja muutenki babyprooffit o luokkaa olemattomat.. Pitäsi käyä tekeen dokumentointi kierros alhaalla et mitä siellä o nyt tapahtunu ja mitä tulee tapahtumaan... Hankale nyt ko muksu mönkii sohvan alle ja huutelee herjoja mennessään.. Sit pitäsi opiskellakki vielä ja kunnon netti saahaan vasta ens viikolla tänne.. eli vielä vajaa viikko sinnitellä puhelimen netillä..


-Jellonaa mä mettästän-

torstai 27. helmikuuta 2014

Remppaa puskee!

Tuossa porukat osti sit halavalla pikkasen talon johon päästäsi muuttamaan koko meijän perhe... 5huonetta, 2keittiöö, kylpyhuone+sauna, 1 erillinen vessa ylhäällä ja toimitilat.. Eli kolmelle hengelle ois tilaa tulossa reippaasti lisää.. Nykysestä 65,5neliön saunallisesta kolmiosta vajaseen 200neliöön! Vielä ko muutetaan vuokralle porukoille siihen ni neki rahat menee siihen et remontoidaan se koko tönö.. Kauheesti ois duunia ja sit viel opinnot ja muksu kaiken päälle.. Samalla hoidan sit systerin ja veljen mukuloita et ei paljo taho jäähä OMAA aikaa.. Veljenpoika saa nyt muuttaa yläkertaan et kulkee sieltä sit töihin meijän autolla ko isännällä vissii työt loppuu ja jos ei lopu ni se voi tuon vajaan kilsan kävellä..

Työlistaa nyt alkuun et mitä pitäsi tehä et sais kaikki paikalleen sinne asuntoon eikä tartteis tehä isompia investointeja ja hommia:

Purkaa ja korjata pönttöuuni olohuoneesta
Boilerin vaihto ehjään
Seinissä ja katossa olevien reikien kittaaminen
Seinämaalien valinta ja maalaaminen
MUUTTO
Toimitilojen siivous ja laitto
Pistorasioitten vaihto maadotettuihin
Pihan siivous kunhan lumet ja jäät sulaa
Varastojen siivous ja järjestely
Halkojen kärräys varastoon
Perunoita kellariin

Myöhemmin toteutettavia:

Puretun vessan lattiat ja seinät kasaan
Yläkerran maalaus ja sisustus
Villojen lisäilyä tarvittaessa
Keittiöremppa


Tässä ens viikolla pitäsi alkaa jo ronttaamaan omiaan sisään ja huomenna pitää soittaa ja irtisanoa tämä nykynen kämppä.. Joutuu vähän vekslaamaan et saapi seiniä maalattua toisissa huoneissa ja fiksailtua paikkoja muutenki.. Turha on olkkariin mitään rontata pahemmin ennen takan korjausta sillä hitto mikä siivo siitäki tulee vaikka sen kuinka siististi yrittäiski tehä.. Ainaki sohvan ja sellaset isommat voi sinne jo viiä ja suojaa sit vaan jollain vanhalla lakanalla.. Isoin huoli o nuo terraarioelikot.. Niitten koppero pitäsi maalata ja sit sisustaa ne pöntöt kaikkine taustoineen ja muovikasveineen.. Eikä sitäkää voi tehä ennen ko on se pönttöuuni korjattu sillä se koppi on siinä ihan vieressä! Eli eiko pakertamaan ne taustat valmiiksi et saa ne sinne joskus laiteltua.. Elikot ei tuu tykkään yhtään muutosta vaikkei nyt joudu niin pitkään olemaan bokseissa odottamassa terrojen paikalle saantia entä viimeksi.. Ennen joulua kun oli ne sairaan liukkaat kelit jollon tavaroita kuskattiin ni ei tahottu saaha peräkärryä yhestä vaarasta ylitte ko ei tienny mikä keli vaaran toisella puolen on.. Kaksi autoa nähtiin ojassa siinä matkan varrella ni ei tahottu et siel on peräkärreineen päivineen autot hangessa.. Nyt ois taas vähän samaa ongelmaa ko oli lämpimät kelit ja piha suli mut nyt nollakeleillä se on taas jäässä ja tiet liukkaat.. Ei oo onneks sitä 70km muuttomatkaa.. Vaan joku 3-4km... Ärsyttää jo tuo ees taas ajelu tönöltä kämpille...

Tosiaan siihen taloon on rakennettu lisäsiipi jossa on toiminu aijemmin parturikampaamo ja hieroja.. Nyt siellä ois putket pätkittävänä pesupaikan kohalta ja lattiakaivon laitto.. Tarkoituksena aloittaa toiminimellä ompelijan hommat.. Täällä kun ei taho olla oikeen noita ompelupalveluja ja kaupunkiin on matkaa sen verta ettei verhojaan kannata sinne asti kuskata.. Tietty vois ottaa ainakin yhen wanhojen puvun työn alle nyt kunhan ensin saisi tilat kuntoon.. Tietty kankaat kannattaa sit hakee jostain kaupungista kaikkine tilpehööreineen ja lankoineen ettei vaan tartte sit sellasen takia hommia venyttää ettei jotain ole.. Haluis vaan niin maalata sen toimitilan seinät ja katto uusiks ko ei jotenki tuo sininen nappaa niin paljoa.. Eikä tartte ajatella paljoa sitä asiakkaitten rentoutumista niin vois vetästä koko kopperon vaikka pinkiksi! Tietty sellanen hieno peilikulmaus ois todella kätevä sit vaatteita tehdessä ja sillo ei voi olla pinkkiä hirveesti kerta se sitten heijastuu niihin vaatteisiin.. Toisaalta sit voi mennä ulos kattoon ko niissä tiloissa on omaki sisäänkäyntinsä! Ei tartte tulla katteleen kui sotkusta meillä sattuu sillon just olemaan eikä oo paineita et ko lapsen lelut on ympäriinsä ja joka paikassa on jotain ruokaa ja maitoa... :D

Oon meinannu alkaa oikeen ituhippeileen.. Varaston päässä on laitettu lattiat ja seinät entiseen saunaan ja sinne vois sit suunnitella tilaa kasvatuksille.. Tekis parvekelaatikoihin istutuksia ja siirtäis aina hyvänä päivänä pihalle ja huonompina ei tartte ottaa ulos ollenkaan.. Keittiöönki vois laittaa jonku yrtin kasvamaan ettei tartte ulkoota asti hakea sit niitä.. Jospa niistä jonku verta satoa sais et vois nauttia syksyn herkuista sit iha urakalla.. Sit myöhemmin voi suunnitella isompaa kasvatusta ja säilöntää.. Jos yhtenä vuonna onnistun ni eiköhän se toisenaki kunhan vaan puitteet on eka tarkistettu toimiviks.. Tarvittaessa sit hankkii vaikka sellasen pienen kasvihuoneen pihalle pystytettäväks.. Hiekkapiha ja ihan pääkadun varressa niin ei mikää ihana paikka alkaa perunaa maassa kasvattamaan..

Pihalle pitäsi viel jonkilainen aitasysteemi rakennella kesällä.. Tuo laps ko lähtee liikkeelle nii on iha hyvä et on jotain mikä pysäyttää ennen ko pääsee autojen eteen karkaamaan.. Ainakin hidasteeksi! Ahistaa vaan ku kaikilla muilla on "todella hyviä" ideoita miun kotiin.. Esim tarvitaan kuulemma biljardipöytä yläkertaan... KUKA SEN SINNE KANTAA KYSYN MINÄ!?! Sama sit et joo pihaan häkkiä rakentaan ni sinnehhän koira menee nii hyvin.. Kuka sano et mää koiraa oon hankkimassa.......... Eikä porukka taho lämmetä ajatukselle et maalaisin seinää punaseks ja kaikki listat mustaksi niinko suurin osa listoista on jo.. Onneks mutsi on jo kerran todennu et eipä hän sinne oo nyt muuttamassa MUTTA.... Edistystä sekin... Vielä ko antasi tehä sen remontin ittekseen ja osallistuvat vaikka vaan lapsenvahtina ko osaan mie seinät kitata ja maalata ilman taustajoukkoja.. Ja jos taustajoukot ei osaa maalata ni mie jouvun kuitenki maalaan kaiken uusiks... Vähemmän duunia ja vitutusta mulle...

-ARGH!-

torstai 13. helmikuuta 2014

Ei ooo aikaaaaaa...

Viime kerrasta onki aikaa.. Pikkasen pittää kiirusta eikä koneella kerkee ollakkaan sen vertaa et kerkeis kirjotella mittään.. Nyt sit käytän tilaisuuden hyödyksi ja pistin koneen tulille ja naputtamaan! Taustalla soi kersalle Ihahaa-laulu.. Täs yrittäny saaha tehtyä lukion opintoja mahdollisimman paljon että sais kirjoteltuaki ehkä ensi vuonna jo jotain... Onnistuin tässä jo jumittamaan hartiat niin pahasti et näköä haittasi ja huono olo tuli.. Ei siis saa virkata koko päivää pikkutarkkaa työtä myttyrässä sohvalla.. Siitä ko pääsi eroon ni iski vuosisadan flunssa joka lähti yhtä nopeesti ko tuliki! Pahimman potkun aiheutti vaate- ja puupöly ko kasasin Ikeaa likan huoneessa jossa aijemmin oli vaatteita lajiteltu... Tiistaina nous lämpö illalla ja seuraavana aamuna ei mitään! Ja pari päivää vaan oli kurkku kipeenä eikä nyt torstaina enää mitään.. Ihan ihme tauti.. Isäntäki sai sen ja yhen päivän oli huono olo.. Likalla ei mitään.. Hyvä vastustuskyky kersalla vaikkei ookkaa tissivauva! ;D

Kuvia pitäsi siirrellä urakalla taas koneelle puhelimesta ja on hienoo videoo kersan touhuiluista.. Ah ihana ko nykyään viihtyy yksinäänki paremmin mitä nyt väsynä pitää saaha olla sylissä hinnalla millä hyvänsä.. Ei tartte olla kantaan mukanaan joka paikkaan ja saan jopa vessassa käyä ko o hereillä! Opinnotki edistyy ko viihtyy isin kans paremmin eikä tartte enää joka hetki äitiä ko sattuu pipi tai väsyttää.. Vielä ko sais motivaation kohilleen opinnoihin eikä joka kerta hyppäis koneelta pois ko muksu inahtaa.. Ja pitäsi kehittää teräshermot ja keskittyminen ni en psykologiaa opiskellessa oppis vaan et mikä on sateenvarjo ja miten sitä käytetään... Yritin siis lukee kirjaa samalla ko laitoin muksulle Pocoyon näkymään et ei revi kirjaa kappaleiks..


Kämpän laitto on edelleen junnaamassa ko heti ko saat muuttokamat purettua ni tulee miljoona miljoona säkkiä vaatteita lajiteltavaks et mitä pidetään ja mitkä pistetään eteenpäin.. Ja mie itken verta ko löydän niitä kivoja vaatteita jotka mahtu ennen ko raskaaks tuli! Eikä millään tän levinneet perseen kans mahu ne ihanat housut jalkaan.. Ja nykyään jopa on normaalipainonen! Ennen Siniä paino oli 54kiloo.. Kokonaisuudessaan nousi siihen 63kg asti ja nykyään oon sit ilman kersaa sen painonen vaikka kolme kiloo jäi synnärille! Ohops... Jospa mie tän saan kiinteytettyä takasin ni ei joka turvotuksella näytä siltä et ois taas odottamassa... Toisaalta polttelee jo ajatus siitä toisesta pikkasesta ko ei tuo meijä pieni enää oo nii pieni! Jos nyt löytäsin piuhan ni pistäsin mittasuhdekuvaa baby bornista ja Sinistä.. Isäntä pölliny sen taas johki...

Nyt kyl pakko yrittää tehä jotain kehittävää eli siivota!

-Mörkö se lähti piiiriiin-

perjantai 17. tammikuuta 2014

Voihan tylsyyksien tylsyys!

Joka aamu sitä o heränny ja antanu puoli koomasena likalle maitopullon ja sit onki yrittäny startata itteään.. Rutiinit pitäsi saaha takasin itelleen ko tyttö nyt pysyy jotenkuten omissaan.. Päivät menny nyt melkeen saman kaavan mukaan.. Sisällä pysytelty ko ulkona on nii pirun kylmä ja kämpänki lämmöt on puonnu parilla asteella jotka o illaks saanu nostetuks.. Illat pyrkiny nyt siunaan ihan ittelleen et saa sit tehtyä edes jotain päivän aikana ko Sinistä o tullu sylivauva.. Lattialla viihtyis mut on niin kylmä et varmasti kipeeks tulee jos pidempään on.. Seiniä jo tiivistelin lumella ulkoota et sais pysymään ja näköjään jo toisen seinän toppaus auttaa aika hyvin.. Vielä pitäsi tilkitä terassin ovi ko on huonot tiivisteet.. Naapuri lupasi sen tehä mut taitaa jäähä miun hommaksi..

Kotona istuminen alkaa jo tympiä.. Joulukussa 2013 jäin sairaslomalle paniikkihäiriön takia ja siitä asti oon kotona istunu.. Kävin töissä pari iltaa kyl mut yöt töissä ja muksu mummulla on vähän huono yhistelmä.. Vois koittaa kyl uusiks ko isi vahtis sit sen aikaa... Jotta aika menis nyt sit hyödyllisemmin (en sano et nopeemmin) ni ilmottauduin tuossa sit nettilukioon! Aikataululta kätevämpi entä esim. iltalukio meille ja saa rauhassa opiskella ilman kauheeta koeviikkopainostusta.. Ja ei vaikuta sit Kelan tukiinkaan eikä tartte hoitoonkaan viiä vielä.. Jos sit töitä saa ni varmaan sitten kyl hoidan opiskelut iltasella/viikonloppuisin ja muksu hoitoon päiväksi ja isi hoitaa illat.. Voi kyl jäähä äiti-aika liian vähäseks... Tiiä kykeneekö siihen sit ko sen aika on... Ekan kerran laitoin hakemuksen maanantaina.. Nyt sit huomasin et enhä mää tota automaattista vahvistusviestiä saanukkaan! Eiko yhteyttä ja sanovat et koko hakemus ei oo menny perille.. Nyt sit illalla pistin uusiksi ja valitti et todistusten tiedostokoko on liian iso! Ois voinu sen viimeksiki sanoa... Ja loppu päivän oon hysteerisenä päivittäny sähköpostia et joko ne hyväksy miut ja joko saan alottaa pänttäämisen.. Kirjat saattais saada vielä tutuilta tai halvalla facekirpparilta... Ainakaa ei tartteis samaan aikaan toisten kans samoja kirjoja ko alottaa nyt ja tekee omaan tahtiin.. HYVÄKSYKÄÄ MIUT JO!

Omaa aikaa (lue kutomiseen, koneella mähöttämiseen, olemiseen, ei kotitöihin) on aika hankala saada nykyään.. Tekis mieli mennä jonnekkin vaan kahvittelemaan ja juttelemaan jonkun kanssa muutenkin kuin "äiti tulee kohta, äiti hakee tuon tuolta"-lärpätystä muksun kanssa.. Ei oikeen osaa vielä olla juttukaverina tuo neitikään.. Nykyään on kannustanu enemmänkin puhumaan enkä niinkään liikkumaan.. Seiskoskelu on kivaa välillä mut konttausasento ei miellytä.. Eipä onneks oo mitää kiirettä lähteä liikenteeseen.. Aamusin saattaa neidin huoneesta kuulua "äitii, äiteeee" ja sitte huudetaanki ihan tosissaan ko sängyssä makoilu ei oo enää kivaa.. Vieläkään ei kyl nuo tylsyys huutamiset oo sitä luokkaa ko muitten muksujen.. Pienempänä kun oli kauhea yllätys et vauvan pitäsi pitää niin isoa ääntä ja meijän neitikäinen vaan hiljakseen kitisee ja kätisee.. Itkuhälyytinkää ei ottanu ääniä joten pakko pitää lällärit vox-asennolla joka herkemmin päästi ääntä läpi ja hiljasempikin ääni kuittaantu kuuluvalla pilpatuksella.. Naapuriin uskaltais siis mennä muksun nukkuessa mut sieltä pitäsi päästä pikapikaa kotiin.. Toisaalta tuntuu vaan ettei täällä ole enää ketään ketä kiinnostais ihan vaan kahvitella ja jutella mukavia ja kattoo vaikka töllöä siinä kahvittelun ohella.. Kahvilat ja muutki menomestat on vähissä ja taitaa ainoo paikka olla paikallinen kebula.. Tietty perhekerhoon vois mennä kunhan nyt sattuis oleen oikeessa paikassa oikeeseen aikaan! Ehkä me ens viikolla mennään sit...

Tajusin tuossa vasta vähän aikaa sitten et meijän neiti onki keskonen... O.o En pikkasen käy hitaalla tai mitään.. Oon vaan ihmetelly et miks annetaan keskosen ohjeistuksia ko tuohan oli vaan 3viikkoa etuajassa.. Nekin kortisoonipiikit oli vaan hätätilanteeseen avuksi mut kait ne sit oliki ihan tarpeeseen.. Miten sekasin voi ihminen olla sillon ko on tilanne päällä ja nyt vasta myöhemmin ymmärtää et eihä tuo meijän napero ollukkaa ihan "normi"muksu.. Siks ne sitä syynää neuvolassaki ja mainittee aina et pieni kokoisena kun synty.. Ei sitä osaa kyl vieläkää ajatella et ois jotenki muka erilainen tapaus kuin muut samoihin aikoihin syntyneet... Kai sitä pitäsi tavata niitä "oikeita" lapsia enemmän.. Kerran ollaan treffattu kk nuoremman kundin ja 2kk vanhemman mimmin kans.. Taidanki käyä naapurissa vertaamassa likkaa pari kuukautiseen poikaan!



-Mutsi o tänään vähän sekasin-

maanantai 13. tammikuuta 2014

Ihana päivä!

Tänään on hyvä päivä! Väsyttää vähän ja likka kiukuttelee hampaita mut tapasin ihanan odottavan äitin ja haluis ittelleen sen masun takasin! Jos tääl sais odottaa ihanasti ja nauttia siitä ajasta iha rauhassa... Ihanan hymyileväinen nainen oli ja vaikkakin taisi kielimuurikin siinä vaikuttaa ni uskalsi silti kysyä vähän selvennyksiä et mitä tarkotan.. Kyseli kovasti Sinistä ja yritin mie parhaani mukaan tsempata mukana et kohta hää jo synnyttää! Ihasteli yhteistä syntymäpäivää ja silmistä näki et pysty jotenki yhtymään siihen fiilikseen ko kerroin päällisin puolin et miks leikattiin ennen aikojaan.. Törmäisköhä siihen sit myöhemmin perhekahvilassa tai jossain.. Ois kiva kysellä sit synnytyksen jälkeisistä fiiliksistä enemmänkin!


Tässon joutunnu paljon leipomaan.. Ensinnä oli Sinin 7kk kahvit ja sit pitiki tehä seuraavalle viikolle pikkusysterin 20v kakku! Onneks ens kuus ei oo mitää synttäreitä (tietääkseni) ni voi sit maaliskuussa taas leipoa enemmän ja vähemmän hienoja kakkuja 12v tytölle ja faijalle...  Hirveesti tekis mieli tilata jotain nättejä vuokia ja leivontatarvikkeita netistä et sais tehä sit niin paljo ko sielu sietää ja ehkä tilauksiaki vois ottaa vastaan ko taidot vähän kehittyis.. Täytteissä on vielä oppimista et mitkä maut sopii yhteen ja jos taikinan värjää ni miten se täyte ei peitä tai sotke kakkupohjan väriä.. Mut pitää sitä kokeilla et mistä tulee hyvää ja mikä sopii mihinkin.. Ja haaveena ois alkaa massana leipomaan eka vaikka pitsoja ja sit pullaa ja muita herkkuja pakkaseen nii ompaha muutaki ko kakkua tarjota sit vieraille.. Mut pointsit mulle! 5v poika joka ei oo koskaan kakkua suostunu syömään SÖI MUN KAKKUA! Ehkä se ei tykkää kans kermavaahdosta ko upposi oikeen neljä palasta ja oli kuulemma hyvvää.. Seuraavalla kerralla ko kyläilivät ni kyselivät kakkua taas.. :D

 Ensimmäinen yritelmä hieman kiireellä tehty 5kk kakku.. Pupulta väänty korvat nurin ko oli pehmeetä massaa johon vaan tökkäsin hammastikut sisälle.. Ja pupun pyllyn alunenki jotenki romahti ja pupu painu reunalta alas.. Ei toiminu oikeen liimana tuo geeli... Saati et oisin saanu yhtenä levynä sokerimassan kakun päälle.. Tais loppupeleis olla kolme isompaa osaa ja sit pienie paikkoja.. Murtu se kuitenkin siinä päällä ollessa... Mut harjotus tekee mestarin!





   Paria kuukautta myöhemmin onnistu heti paremmin! Sinin 7kk kakku jossa pupun annettu rauhassa kovettua päivä ennen kakun päälle laittoa ja nyt se oli tikulla kiinni eikä yritetty liimata jollaan vaan! Sokerimassanki sain paremmin onnistumaan ko rauhassa sai kaulita ja oppi et miten se massa käyttäytyy.. Systerin synttärikakkuun mietin pitkään et mitä teen siihe päälle koristukseks.. Maalasin valkosen massan siveltimellä ja yritin jäljitellä puun käsittelyä mut eihän se oikeen onnistunu vaikka näkyy et on käsin maalattu.. Rusetin kans meinasi hermot mennä useempaan otteeseen ko eka tein nuo lenkit ja sit tuo keskikappaleen vääntäminen hajotti lenkit.. Oikeestaan vasta lopuksi oli hyvä tehdä nuo nauhat niin sai ne mahtumaan kakun päälle.. Hankalaa mut kylhä tuo nyt onnistu! En mää ihan tunari oo.. Oikeen kuvia todisteeks.. Pitäsi vissii arkistoida myös niitä pieleen menneitä vaiheita ja kirjata ylös kuin monesti tehen uusiks asiat..





Leipominen on vaan kivaa.. Saa rauhassa sekotella aineksia ja värejä ja tehä mitä mieleen tulee.. Tietty materiaalit ei toimi ko muovailuvaha mut ko niihin tutustuu ni kyl niistäki aikaan saa.. Pitäsi opetella tuo "kankaan" teko kunnolla et vois sit tehä jotain hienoa sokerista ja siihen viereen itte kankaasta.. :D Ompaha reenattu kesäks sit iha kunnolla tuota kakkua ko teen meille molemmille sellasen upean ja mahtavan ja hermoja vievän luomuksen jota ei uskalla syyä saati et tiiä miten sitä leikataan (niinko tuo rusetti tuos kakun päällä ko kukaan ei halua syyä noin isoa juttua)...







Hirveesti himottais taas alkaa kaavottaan ja tehä se yks takki mihin mullon päällikangas ollu jo pitkän aikaa.. Ei vaan saa aikaseks! Toisaalta sit taas vois tehä vaan noit kutomuksia nyt ko o noit lankoja nii pirukseen.. Sais vaan joskus jonku paidan valmiiks asti taas.. Ja jaksais seurata ohjeita ettei tartte koko ajan purkaa ko onnistun jotenki kämmäämään koko homman.. 

Isäntäki jotenki parantanu tapojaa ja tuntuu et helpottaa hengittää hiljalleen.. Jaksais vaan tuparit pitää täs jossain välissä ihan vaan tuparien pidon ilosta koha saa tän kämpän näyttään kodilta.. Onneks mutsi ottaa Sinin vkl hoitoon ni saan rauhassa purkaa pyykkikorin ja laittaa romuja kaappeihin..
-Äätee ja napero kiittää ja kuittaa-

lauantai 4. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uusi mutsi!

Tavotteena tälle uudelle vuodelle ois opetella olemaan oikeesti mutsi.. Se natsiakka joka leipoo vaan mokkapaloja niinko isännälle uhkasin sillo ko yrittäminen alko... En oo leiponu kertaakaa mokkapaloja joten se virhe korjataan sit! Pitäsi muutenki leipoa ko raivopää jatkuvasti et ois aina jotain hyvää ja omatekosta pakkasessa eikä tartte joka päivä kaupassakkaa ravata jos pikkumakiaa mieli tekköö..


Koko vuosi on menny taas jotenki ihan ohitte.. Vanhuus iskee tai sit jotenki vaan ei oo tässä maalimassa ennää.. Omat synttäritki meni ihan ohitte ni täytän varmaan ens kesänä uusiks sen 22v.. Ainaki mikä tahansa muu ois kivempi synttärien vietto tapa ko maata aamu pöyvällä leikeltävänä ja myöhemmin lääkkeissä houraillen ja painelua kestäen et jos se vuoto joskus loppuis... Saati viel se fiilis ko odotat vaan et millon saat muksun nähä ja odotat et saat nousta ylös ja odotat ja odotat.. Jospa sitä ei tartteis enää sit vaan odottaa kaikkea..


 Viime vuotta voisin valotella vähän ittelleniki.. Tammikuussa oli vähän mietinnässä et mitähän tästä nyt oikeen tulee ko jouluna oli ilmotettu viimosillekki et napero o tulollaan ja ne ensimmäiset pelkohetket o ohitte.. Joululahjaks oltiin saatu viel puhtaat paperit seulasta joten sai huokasta oikeen kunnolla helpotuksesta ja keskittyä siihen mitä tuleman pitää.. Sillon ei osannu ajatellakkaan mitä tapahtuu sit myöhemmin ja toivo vaan et kaikki menee niinko suunnittelee.. Oltiin paria kuukautta ennen muutettu rivarikolmioon ja kokeilin saaha sitäki kaaosläävää piettyä kurissa ja romut kaapissa piilossa.. Ei se helpottannu koko siellä asumisen aikana.. :D

 Helmikuussa alko olla vähän todellisempi olo jollaan tapaa.. Näin unta sammakoista ja nuijapäistä ja jostain syystä alko hirveesti tehä mieli rakennella söpöö vesipönttöö sammakoille.. Onneks se jäi vaan haaveeks ko ois ollu turhan isotöinen hoitaa ja siivota sitä.. Saati et sellanen ois niin hieno jossaa kylppärissä et ei haittais vaikka vähä vedellä läträiski välillä.. Eikä mitään hajua miks ihmees ne nuijapäät oli siel unissa asti.. Pikkase tuppas naurattaan ko äitiyspakkauksen sai ja pussilakanassa o samppeja ja nuijapäitä...

 Maaliskuussa sitä vielä jakso ja alko jo vähän näkymään tuo mollukka.. Pahinta oli se turvotus aina sen jälkeen ko söi.. Mietti et siltäkö se tuntuis olla reilusti ylipainonen ko hengästyt melkeen jo parin metrin matkalla ja vaappuminen alkaa olla normaali liikkumistapa.. Kauhistelin tuossa kuvia plärätessä et miten ihmees se tolleen pompsahtaa vaan esille.. Vasemmalla kuva alkukuusta ja oikeella loppukuusta.. Eihä tuo iso ollu vielä (ei se ollu koskaan) mut nyt ko kattoo ni mahaan sattuu!


                                                   Maaliskuussa oli nättejä jääpuikkojaki!


 Huhtikuussa alko olla jo vähän tutinaa et millonha tuo apina ulos purkautuu.. Syynätty oli sykkeitten takia jo kuitenki ja vielä joutu ravaamaan viimeseen asti polilla ja sielä sun täälä.. Ja mie ko aattelin et sillo alkuun on ollu hankalaa mut mitä vielä... Maha senko kasvo ja kauneus lähti ni alko kovasti epäilemään sitä tulokkaan sukupuolta.. Kauheesti muka teki kaikkea kutimushommaa et ompahan sit muksulle jotain pientä kivaa.. Ne mun pienet oli sit loppuje lopuks liian pienie ko kotia päästiin ni jäi käyttämättä ja tais lentää roskiin ko pesun jälkeen akryylilangasta tuli                                              sairaan karheeta.. :(


 Toukokuussa oli jo hitusen kyllästyny koko odottamishommaan.. Vielä vähän eikä mitään merkkiä et ulkoistuis.. Siltähä se tuntu ko ois voinu jo tulla pois ni ois saanu normalisoitua.. Eikä yhtään helpottannu porukoille syntynneet koiranpennut!!! Vauvahauvoja kauhiana ja oma vauva ei tuu vaan ulos halittavaks!
 Jouduttiin sit kans pistään Piko mökille hiirivahdiks ko neuvolantätit alko vituttamaan oikeen urakalla ko meijän kissaha o tappaja ja käärmeet syö vauvoja.. Saati ko se yks neuvolantäti vihaa kissoja ni kyl naamasta näki et inho se niihin sanoihin vaikuttaa ei se et oikeesti jotain tapahtuis.. Toisaalta helpompi se oli nyt mökille viiä ko sai ulkona olla iha rauhassa vaikkei vieläkää suostunnu asioita tekeen ulos vaan oli aina päästävä boksiin tarpeille.. Hölömö katti... Mut ulos se tottu sit kuitenki.. Ei siitä enää mitää sisäkisua saa tehyks..

 Sitte tuliki kesäkuu oikeen rytisten! Viikon antovat aikaa ennen ko piti käynnistykseen mennä ja sit sitä mentiin eikä ulos saanu tulla ilman mukulaa.. Lääkkeet veiki siitä ajasta ison osan muistoista ja vaan utusia kuvia jääny mieleen ni oisha se ollu kiva et joku ois näppiny kuvia jatkuvalla syötöllä ni ois mitä kattella... Se joku vaan keskitty vähän vääriin asioihin koko sen ajan..

 Pikku pirpana synty 6.6.2013 klo 8.18 painaen vaan 2340g ja pituus saatiin mitattua muutaman päivän päästä 45,5cm.. Keskolan tätit ihastu meijän makaronipötkylään ko ei paljoa huuva ylimääräsiä, ilmottaa vaan millo o nälkä ja nukahtaa..

 Viikon ikäsenä sit vahvistetiin et nimi on selvä ja jäätiin vaan outtamaan et millon pääsee kotiin.. Huonoja uutisia, hyviä uutisia, väsymystä ja ahdistusta.. Tietenki ois ne asiat voinu mennä erillä tavalla tai ainaki ois voinu olla vähän parempi tuki joku jossain sillon ko oli hankalaa..


 19.6 maha näytti jo tältä! Toisaalta nyt se onki sit taas röllöttämässä ko pääs vähä lihoomaan vaikkei se niin paha asia oo sinällään et nykystään normaalipainossa mennään! Ja vauvaha kotiutu kahen viikon jälkeen keskolasta ja piti alkaa opetella sitä kotona olemista ja totuttautua et nyt on joku joka on riippuvainen miusta.. Onneks kuitenki nukku heti alkuun jo hyvin yöt eikä valvotellu pitkään..








 Heinäkuussa sitä mökkeiltiin aika paljon.. Oli hyvä saaha välillä vähän käsiä tyhjäksi ja apuvoimia syöttöön ko lääkkeen kans läärääminen otti hermoille..
Yritä pitää kämppää kuosissa ja hermot säästää edes jotenkin muitten ihmisten kans.. Ihanin oli kuitenkin ko Tuittu alko oppia ja tehä asioita enemmän ja enemmän.. Kohta se ei ookkaa enää sellanen möllöttävä mötkylä vaan joka vaan kakkaa ja huutaa ja nukkuu..





 Elokuun aikana käytiin sukujuhlissa Lopella rinsessan kanssa.. Samalla reissulla käytiin moikkaamassa viikon vanhaa serkkutyttöä ja miun systeriä jotka ei päässy sattuneesta syystä osallistumaan pippaloihin.. Ois sillä reissulla kovasti haluttannu lähtee moikkaan vanhoja tuttuja Helssinkiin mut ei sitä sit jaksanu ko kaikki aina menee ni lujaa sinnetännetonne.. Saati et ois rattaitten kans lähteny sompaileen junaan.. Yllättävän kivuttomasti meni kyl automatkat koha van muisti pysähtyä aina välillä ja hoitaa vaipat ja nälän pois..

 Syyskuussa alettiin maistella jo kiinteempiä eväitä ja nukkua omassa sängyssä, omassa huoneessa! Pisti sillon miettiin et mitä porukka valittaa et ko ei osaa nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa.. Vaikka välissä nukkuki vieressä ni silti se omaan sänkyynki nukahtaa iha yhtä hyvin..



Hoksasimpa tuossa et ompa Sini-painotteista mut ko ei paljo muista itte mittään ko ei tuo pää taho muistaa aina kaikkea mitä sitä on tehty millonkin.. Eikä joka kuuhun jaksa tunkee et käytiimpä lättyjä nakkeleen ko sitä tehtiin elokuusta siihen asti ko tuli kylmät kelit... Eipä sitä oikeen muuta ollu ko Siniä ja kiekkoja.. Tylsä kesä!

 Lokakuu.... Ei kait täs jääny mittää nyt välistä.... Ei siis paljo mittään ihmeempiä.. Hissukseen alko muksu nostella päätä mahallaan ollessa ja vyöryäkköpyöriäkkö matkaaminen alko jos jotain kiinnostavaa löyty..






                                          Marraskuu... Sinin syntymästä 5kk ni tehin kakun!
                                          Ja pääsi isin kans lajiesittelyyn mukaan koululle...




 Joulukuu.... Joulu, joulu, joulu.. Kaikki kyselee et mitähän sitä pitäsi olla vaikkei mitään silleensä tarvii... Ja sit pitäsi muutto suorittaa viel ennen pyhiä! Inhottavat pyhät ko ei koskaan oo kaupat auki sillo ko pitäsi! Vielä sitä onneks selvittiin ja vuoden vaihteeseen päästiin.. Nyt o onneks uus kämppä (pommin jäljiltä edelleen ko ei se muutto mee ikinä niinko suunnittelis saati et yksinää näitä joutuu purkamaan) ja porukat lähempänä ni pääsee vähä tuulettuun... Vielä ko loppuis tuo seinien päälle kaatuminen ni oisin iha tyytyväinen taas kaikkeen vähäks aikaa.. Ehkä tästä vuodesta tulee parempi! Ei tartte yksin olla raskaana (vaikka siinä muka palloilee joku kaverina) ja laittaa maha pystyssä lamppuja kattoon (pitääki laittaa ne ennen ko o taas maha pystyssä), pääsee helpommin porukoille ja mökille tuulettaan ajatuksia ja jakamaan murheita muille..




-Yksi hyvin väsyny ja pettyny mutsi-