perjantai 17. tammikuuta 2014

Voihan tylsyyksien tylsyys!

Joka aamu sitä o heränny ja antanu puoli koomasena likalle maitopullon ja sit onki yrittäny startata itteään.. Rutiinit pitäsi saaha takasin itelleen ko tyttö nyt pysyy jotenkuten omissaan.. Päivät menny nyt melkeen saman kaavan mukaan.. Sisällä pysytelty ko ulkona on nii pirun kylmä ja kämpänki lämmöt on puonnu parilla asteella jotka o illaks saanu nostetuks.. Illat pyrkiny nyt siunaan ihan ittelleen et saa sit tehtyä edes jotain päivän aikana ko Sinistä o tullu sylivauva.. Lattialla viihtyis mut on niin kylmä et varmasti kipeeks tulee jos pidempään on.. Seiniä jo tiivistelin lumella ulkoota et sais pysymään ja näköjään jo toisen seinän toppaus auttaa aika hyvin.. Vielä pitäsi tilkitä terassin ovi ko on huonot tiivisteet.. Naapuri lupasi sen tehä mut taitaa jäähä miun hommaksi..

Kotona istuminen alkaa jo tympiä.. Joulukussa 2013 jäin sairaslomalle paniikkihäiriön takia ja siitä asti oon kotona istunu.. Kävin töissä pari iltaa kyl mut yöt töissä ja muksu mummulla on vähän huono yhistelmä.. Vois koittaa kyl uusiks ko isi vahtis sit sen aikaa... Jotta aika menis nyt sit hyödyllisemmin (en sano et nopeemmin) ni ilmottauduin tuossa sit nettilukioon! Aikataululta kätevämpi entä esim. iltalukio meille ja saa rauhassa opiskella ilman kauheeta koeviikkopainostusta.. Ja ei vaikuta sit Kelan tukiinkaan eikä tartte hoitoonkaan viiä vielä.. Jos sit töitä saa ni varmaan sitten kyl hoidan opiskelut iltasella/viikonloppuisin ja muksu hoitoon päiväksi ja isi hoitaa illat.. Voi kyl jäähä äiti-aika liian vähäseks... Tiiä kykeneekö siihen sit ko sen aika on... Ekan kerran laitoin hakemuksen maanantaina.. Nyt sit huomasin et enhä mää tota automaattista vahvistusviestiä saanukkaan! Eiko yhteyttä ja sanovat et koko hakemus ei oo menny perille.. Nyt sit illalla pistin uusiksi ja valitti et todistusten tiedostokoko on liian iso! Ois voinu sen viimeksiki sanoa... Ja loppu päivän oon hysteerisenä päivittäny sähköpostia et joko ne hyväksy miut ja joko saan alottaa pänttäämisen.. Kirjat saattais saada vielä tutuilta tai halvalla facekirpparilta... Ainakaa ei tartteis samaan aikaan toisten kans samoja kirjoja ko alottaa nyt ja tekee omaan tahtiin.. HYVÄKSYKÄÄ MIUT JO!

Omaa aikaa (lue kutomiseen, koneella mähöttämiseen, olemiseen, ei kotitöihin) on aika hankala saada nykyään.. Tekis mieli mennä jonnekkin vaan kahvittelemaan ja juttelemaan jonkun kanssa muutenkin kuin "äiti tulee kohta, äiti hakee tuon tuolta"-lärpätystä muksun kanssa.. Ei oikeen osaa vielä olla juttukaverina tuo neitikään.. Nykyään on kannustanu enemmänkin puhumaan enkä niinkään liikkumaan.. Seiskoskelu on kivaa välillä mut konttausasento ei miellytä.. Eipä onneks oo mitää kiirettä lähteä liikenteeseen.. Aamusin saattaa neidin huoneesta kuulua "äitii, äiteeee" ja sitte huudetaanki ihan tosissaan ko sängyssä makoilu ei oo enää kivaa.. Vieläkään ei kyl nuo tylsyys huutamiset oo sitä luokkaa ko muitten muksujen.. Pienempänä kun oli kauhea yllätys et vauvan pitäsi pitää niin isoa ääntä ja meijän neitikäinen vaan hiljakseen kitisee ja kätisee.. Itkuhälyytinkää ei ottanu ääniä joten pakko pitää lällärit vox-asennolla joka herkemmin päästi ääntä läpi ja hiljasempikin ääni kuittaantu kuuluvalla pilpatuksella.. Naapuriin uskaltais siis mennä muksun nukkuessa mut sieltä pitäsi päästä pikapikaa kotiin.. Toisaalta tuntuu vaan ettei täällä ole enää ketään ketä kiinnostais ihan vaan kahvitella ja jutella mukavia ja kattoo vaikka töllöä siinä kahvittelun ohella.. Kahvilat ja muutki menomestat on vähissä ja taitaa ainoo paikka olla paikallinen kebula.. Tietty perhekerhoon vois mennä kunhan nyt sattuis oleen oikeessa paikassa oikeeseen aikaan! Ehkä me ens viikolla mennään sit...

Tajusin tuossa vasta vähän aikaa sitten et meijän neiti onki keskonen... O.o En pikkasen käy hitaalla tai mitään.. Oon vaan ihmetelly et miks annetaan keskosen ohjeistuksia ko tuohan oli vaan 3viikkoa etuajassa.. Nekin kortisoonipiikit oli vaan hätätilanteeseen avuksi mut kait ne sit oliki ihan tarpeeseen.. Miten sekasin voi ihminen olla sillon ko on tilanne päällä ja nyt vasta myöhemmin ymmärtää et eihä tuo meijän napero ollukkaa ihan "normi"muksu.. Siks ne sitä syynää neuvolassaki ja mainittee aina et pieni kokoisena kun synty.. Ei sitä osaa kyl vieläkää ajatella et ois jotenki muka erilainen tapaus kuin muut samoihin aikoihin syntyneet... Kai sitä pitäsi tavata niitä "oikeita" lapsia enemmän.. Kerran ollaan treffattu kk nuoremman kundin ja 2kk vanhemman mimmin kans.. Taidanki käyä naapurissa vertaamassa likkaa pari kuukautiseen poikaan!



-Mutsi o tänään vähän sekasin-

maanantai 13. tammikuuta 2014

Ihana päivä!

Tänään on hyvä päivä! Väsyttää vähän ja likka kiukuttelee hampaita mut tapasin ihanan odottavan äitin ja haluis ittelleen sen masun takasin! Jos tääl sais odottaa ihanasti ja nauttia siitä ajasta iha rauhassa... Ihanan hymyileväinen nainen oli ja vaikkakin taisi kielimuurikin siinä vaikuttaa ni uskalsi silti kysyä vähän selvennyksiä et mitä tarkotan.. Kyseli kovasti Sinistä ja yritin mie parhaani mukaan tsempata mukana et kohta hää jo synnyttää! Ihasteli yhteistä syntymäpäivää ja silmistä näki et pysty jotenki yhtymään siihen fiilikseen ko kerroin päällisin puolin et miks leikattiin ennen aikojaan.. Törmäisköhä siihen sit myöhemmin perhekahvilassa tai jossain.. Ois kiva kysellä sit synnytyksen jälkeisistä fiiliksistä enemmänkin!


Tässon joutunnu paljon leipomaan.. Ensinnä oli Sinin 7kk kahvit ja sit pitiki tehä seuraavalle viikolle pikkusysterin 20v kakku! Onneks ens kuus ei oo mitää synttäreitä (tietääkseni) ni voi sit maaliskuussa taas leipoa enemmän ja vähemmän hienoja kakkuja 12v tytölle ja faijalle...  Hirveesti tekis mieli tilata jotain nättejä vuokia ja leivontatarvikkeita netistä et sais tehä sit niin paljo ko sielu sietää ja ehkä tilauksiaki vois ottaa vastaan ko taidot vähän kehittyis.. Täytteissä on vielä oppimista et mitkä maut sopii yhteen ja jos taikinan värjää ni miten se täyte ei peitä tai sotke kakkupohjan väriä.. Mut pitää sitä kokeilla et mistä tulee hyvää ja mikä sopii mihinkin.. Ja haaveena ois alkaa massana leipomaan eka vaikka pitsoja ja sit pullaa ja muita herkkuja pakkaseen nii ompaha muutaki ko kakkua tarjota sit vieraille.. Mut pointsit mulle! 5v poika joka ei oo koskaan kakkua suostunu syömään SÖI MUN KAKKUA! Ehkä se ei tykkää kans kermavaahdosta ko upposi oikeen neljä palasta ja oli kuulemma hyvvää.. Seuraavalla kerralla ko kyläilivät ni kyselivät kakkua taas.. :D

 Ensimmäinen yritelmä hieman kiireellä tehty 5kk kakku.. Pupulta väänty korvat nurin ko oli pehmeetä massaa johon vaan tökkäsin hammastikut sisälle.. Ja pupun pyllyn alunenki jotenki romahti ja pupu painu reunalta alas.. Ei toiminu oikeen liimana tuo geeli... Saati et oisin saanu yhtenä levynä sokerimassan kakun päälle.. Tais loppupeleis olla kolme isompaa osaa ja sit pienie paikkoja.. Murtu se kuitenkin siinä päällä ollessa... Mut harjotus tekee mestarin!





   Paria kuukautta myöhemmin onnistu heti paremmin! Sinin 7kk kakku jossa pupun annettu rauhassa kovettua päivä ennen kakun päälle laittoa ja nyt se oli tikulla kiinni eikä yritetty liimata jollaan vaan! Sokerimassanki sain paremmin onnistumaan ko rauhassa sai kaulita ja oppi et miten se massa käyttäytyy.. Systerin synttärikakkuun mietin pitkään et mitä teen siihe päälle koristukseks.. Maalasin valkosen massan siveltimellä ja yritin jäljitellä puun käsittelyä mut eihän se oikeen onnistunu vaikka näkyy et on käsin maalattu.. Rusetin kans meinasi hermot mennä useempaan otteeseen ko eka tein nuo lenkit ja sit tuo keskikappaleen vääntäminen hajotti lenkit.. Oikeestaan vasta lopuksi oli hyvä tehdä nuo nauhat niin sai ne mahtumaan kakun päälle.. Hankalaa mut kylhä tuo nyt onnistu! En mää ihan tunari oo.. Oikeen kuvia todisteeks.. Pitäsi vissii arkistoida myös niitä pieleen menneitä vaiheita ja kirjata ylös kuin monesti tehen uusiks asiat..





Leipominen on vaan kivaa.. Saa rauhassa sekotella aineksia ja värejä ja tehä mitä mieleen tulee.. Tietty materiaalit ei toimi ko muovailuvaha mut ko niihin tutustuu ni kyl niistäki aikaan saa.. Pitäsi opetella tuo "kankaan" teko kunnolla et vois sit tehä jotain hienoa sokerista ja siihen viereen itte kankaasta.. :D Ompaha reenattu kesäks sit iha kunnolla tuota kakkua ko teen meille molemmille sellasen upean ja mahtavan ja hermoja vievän luomuksen jota ei uskalla syyä saati et tiiä miten sitä leikataan (niinko tuo rusetti tuos kakun päällä ko kukaan ei halua syyä noin isoa juttua)...







Hirveesti himottais taas alkaa kaavottaan ja tehä se yks takki mihin mullon päällikangas ollu jo pitkän aikaa.. Ei vaan saa aikaseks! Toisaalta sit taas vois tehä vaan noit kutomuksia nyt ko o noit lankoja nii pirukseen.. Sais vaan joskus jonku paidan valmiiks asti taas.. Ja jaksais seurata ohjeita ettei tartte koko ajan purkaa ko onnistun jotenki kämmäämään koko homman.. 

Isäntäki jotenki parantanu tapojaa ja tuntuu et helpottaa hengittää hiljalleen.. Jaksais vaan tuparit pitää täs jossain välissä ihan vaan tuparien pidon ilosta koha saa tän kämpän näyttään kodilta.. Onneks mutsi ottaa Sinin vkl hoitoon ni saan rauhassa purkaa pyykkikorin ja laittaa romuja kaappeihin..
-Äätee ja napero kiittää ja kuittaa-

lauantai 4. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uusi mutsi!

Tavotteena tälle uudelle vuodelle ois opetella olemaan oikeesti mutsi.. Se natsiakka joka leipoo vaan mokkapaloja niinko isännälle uhkasin sillo ko yrittäminen alko... En oo leiponu kertaakaa mokkapaloja joten se virhe korjataan sit! Pitäsi muutenki leipoa ko raivopää jatkuvasti et ois aina jotain hyvää ja omatekosta pakkasessa eikä tartte joka päivä kaupassakkaa ravata jos pikkumakiaa mieli tekköö..


Koko vuosi on menny taas jotenki ihan ohitte.. Vanhuus iskee tai sit jotenki vaan ei oo tässä maalimassa ennää.. Omat synttäritki meni ihan ohitte ni täytän varmaan ens kesänä uusiks sen 22v.. Ainaki mikä tahansa muu ois kivempi synttärien vietto tapa ko maata aamu pöyvällä leikeltävänä ja myöhemmin lääkkeissä houraillen ja painelua kestäen et jos se vuoto joskus loppuis... Saati viel se fiilis ko odotat vaan et millon saat muksun nähä ja odotat et saat nousta ylös ja odotat ja odotat.. Jospa sitä ei tartteis enää sit vaan odottaa kaikkea..


 Viime vuotta voisin valotella vähän ittelleniki.. Tammikuussa oli vähän mietinnässä et mitähän tästä nyt oikeen tulee ko jouluna oli ilmotettu viimosillekki et napero o tulollaan ja ne ensimmäiset pelkohetket o ohitte.. Joululahjaks oltiin saatu viel puhtaat paperit seulasta joten sai huokasta oikeen kunnolla helpotuksesta ja keskittyä siihen mitä tuleman pitää.. Sillon ei osannu ajatellakkaan mitä tapahtuu sit myöhemmin ja toivo vaan et kaikki menee niinko suunnittelee.. Oltiin paria kuukautta ennen muutettu rivarikolmioon ja kokeilin saaha sitäki kaaosläävää piettyä kurissa ja romut kaapissa piilossa.. Ei se helpottannu koko siellä asumisen aikana.. :D

 Helmikuussa alko olla vähän todellisempi olo jollaan tapaa.. Näin unta sammakoista ja nuijapäistä ja jostain syystä alko hirveesti tehä mieli rakennella söpöö vesipönttöö sammakoille.. Onneks se jäi vaan haaveeks ko ois ollu turhan isotöinen hoitaa ja siivota sitä.. Saati et sellanen ois niin hieno jossaa kylppärissä et ei haittais vaikka vähä vedellä läträiski välillä.. Eikä mitään hajua miks ihmees ne nuijapäät oli siel unissa asti.. Pikkase tuppas naurattaan ko äitiyspakkauksen sai ja pussilakanassa o samppeja ja nuijapäitä...

 Maaliskuussa sitä vielä jakso ja alko jo vähän näkymään tuo mollukka.. Pahinta oli se turvotus aina sen jälkeen ko söi.. Mietti et siltäkö se tuntuis olla reilusti ylipainonen ko hengästyt melkeen jo parin metrin matkalla ja vaappuminen alkaa olla normaali liikkumistapa.. Kauhistelin tuossa kuvia plärätessä et miten ihmees se tolleen pompsahtaa vaan esille.. Vasemmalla kuva alkukuusta ja oikeella loppukuusta.. Eihä tuo iso ollu vielä (ei se ollu koskaan) mut nyt ko kattoo ni mahaan sattuu!


                                                   Maaliskuussa oli nättejä jääpuikkojaki!


 Huhtikuussa alko olla jo vähän tutinaa et millonha tuo apina ulos purkautuu.. Syynätty oli sykkeitten takia jo kuitenki ja vielä joutu ravaamaan viimeseen asti polilla ja sielä sun täälä.. Ja mie ko aattelin et sillo alkuun on ollu hankalaa mut mitä vielä... Maha senko kasvo ja kauneus lähti ni alko kovasti epäilemään sitä tulokkaan sukupuolta.. Kauheesti muka teki kaikkea kutimushommaa et ompahan sit muksulle jotain pientä kivaa.. Ne mun pienet oli sit loppuje lopuks liian pienie ko kotia päästiin ni jäi käyttämättä ja tais lentää roskiin ko pesun jälkeen akryylilangasta tuli                                              sairaan karheeta.. :(


 Toukokuussa oli jo hitusen kyllästyny koko odottamishommaan.. Vielä vähän eikä mitään merkkiä et ulkoistuis.. Siltähä se tuntu ko ois voinu jo tulla pois ni ois saanu normalisoitua.. Eikä yhtään helpottannu porukoille syntynneet koiranpennut!!! Vauvahauvoja kauhiana ja oma vauva ei tuu vaan ulos halittavaks!
 Jouduttiin sit kans pistään Piko mökille hiirivahdiks ko neuvolantätit alko vituttamaan oikeen urakalla ko meijän kissaha o tappaja ja käärmeet syö vauvoja.. Saati ko se yks neuvolantäti vihaa kissoja ni kyl naamasta näki et inho se niihin sanoihin vaikuttaa ei se et oikeesti jotain tapahtuis.. Toisaalta helpompi se oli nyt mökille viiä ko sai ulkona olla iha rauhassa vaikkei vieläkää suostunnu asioita tekeen ulos vaan oli aina päästävä boksiin tarpeille.. Hölömö katti... Mut ulos se tottu sit kuitenki.. Ei siitä enää mitää sisäkisua saa tehyks..

 Sitte tuliki kesäkuu oikeen rytisten! Viikon antovat aikaa ennen ko piti käynnistykseen mennä ja sit sitä mentiin eikä ulos saanu tulla ilman mukulaa.. Lääkkeet veiki siitä ajasta ison osan muistoista ja vaan utusia kuvia jääny mieleen ni oisha se ollu kiva et joku ois näppiny kuvia jatkuvalla syötöllä ni ois mitä kattella... Se joku vaan keskitty vähän vääriin asioihin koko sen ajan..

 Pikku pirpana synty 6.6.2013 klo 8.18 painaen vaan 2340g ja pituus saatiin mitattua muutaman päivän päästä 45,5cm.. Keskolan tätit ihastu meijän makaronipötkylään ko ei paljoa huuva ylimääräsiä, ilmottaa vaan millo o nälkä ja nukahtaa..

 Viikon ikäsenä sit vahvistetiin et nimi on selvä ja jäätiin vaan outtamaan et millon pääsee kotiin.. Huonoja uutisia, hyviä uutisia, väsymystä ja ahdistusta.. Tietenki ois ne asiat voinu mennä erillä tavalla tai ainaki ois voinu olla vähän parempi tuki joku jossain sillon ko oli hankalaa..


 19.6 maha näytti jo tältä! Toisaalta nyt se onki sit taas röllöttämässä ko pääs vähä lihoomaan vaikkei se niin paha asia oo sinällään et nykystään normaalipainossa mennään! Ja vauvaha kotiutu kahen viikon jälkeen keskolasta ja piti alkaa opetella sitä kotona olemista ja totuttautua et nyt on joku joka on riippuvainen miusta.. Onneks kuitenki nukku heti alkuun jo hyvin yöt eikä valvotellu pitkään..








 Heinäkuussa sitä mökkeiltiin aika paljon.. Oli hyvä saaha välillä vähän käsiä tyhjäksi ja apuvoimia syöttöön ko lääkkeen kans läärääminen otti hermoille..
Yritä pitää kämppää kuosissa ja hermot säästää edes jotenkin muitten ihmisten kans.. Ihanin oli kuitenkin ko Tuittu alko oppia ja tehä asioita enemmän ja enemmän.. Kohta se ei ookkaa enää sellanen möllöttävä mötkylä vaan joka vaan kakkaa ja huutaa ja nukkuu..





 Elokuun aikana käytiin sukujuhlissa Lopella rinsessan kanssa.. Samalla reissulla käytiin moikkaamassa viikon vanhaa serkkutyttöä ja miun systeriä jotka ei päässy sattuneesta syystä osallistumaan pippaloihin.. Ois sillä reissulla kovasti haluttannu lähtee moikkaan vanhoja tuttuja Helssinkiin mut ei sitä sit jaksanu ko kaikki aina menee ni lujaa sinnetännetonne.. Saati et ois rattaitten kans lähteny sompaileen junaan.. Yllättävän kivuttomasti meni kyl automatkat koha van muisti pysähtyä aina välillä ja hoitaa vaipat ja nälän pois..

 Syyskuussa alettiin maistella jo kiinteempiä eväitä ja nukkua omassa sängyssä, omassa huoneessa! Pisti sillon miettiin et mitä porukka valittaa et ko ei osaa nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa.. Vaikka välissä nukkuki vieressä ni silti se omaan sänkyynki nukahtaa iha yhtä hyvin..



Hoksasimpa tuossa et ompa Sini-painotteista mut ko ei paljo muista itte mittään ko ei tuo pää taho muistaa aina kaikkea mitä sitä on tehty millonkin.. Eikä joka kuuhun jaksa tunkee et käytiimpä lättyjä nakkeleen ko sitä tehtiin elokuusta siihen asti ko tuli kylmät kelit... Eipä sitä oikeen muuta ollu ko Siniä ja kiekkoja.. Tylsä kesä!

 Lokakuu.... Ei kait täs jääny mittää nyt välistä.... Ei siis paljo mittään ihmeempiä.. Hissukseen alko muksu nostella päätä mahallaan ollessa ja vyöryäkköpyöriäkkö matkaaminen alko jos jotain kiinnostavaa löyty..






                                          Marraskuu... Sinin syntymästä 5kk ni tehin kakun!
                                          Ja pääsi isin kans lajiesittelyyn mukaan koululle...




 Joulukuu.... Joulu, joulu, joulu.. Kaikki kyselee et mitähän sitä pitäsi olla vaikkei mitään silleensä tarvii... Ja sit pitäsi muutto suorittaa viel ennen pyhiä! Inhottavat pyhät ko ei koskaan oo kaupat auki sillo ko pitäsi! Vielä sitä onneks selvittiin ja vuoden vaihteeseen päästiin.. Nyt o onneks uus kämppä (pommin jäljiltä edelleen ko ei se muutto mee ikinä niinko suunnittelis saati et yksinää näitä joutuu purkamaan) ja porukat lähempänä ni pääsee vähä tuulettuun... Vielä ko loppuis tuo seinien päälle kaatuminen ni oisin iha tyytyväinen taas kaikkeen vähäks aikaa.. Ehkä tästä vuodesta tulee parempi! Ei tartte yksin olla raskaana (vaikka siinä muka palloilee joku kaverina) ja laittaa maha pystyssä lamppuja kattoon (pitääki laittaa ne ennen ko o taas maha pystyssä), pääsee helpommin porukoille ja mökille tuulettaan ajatuksia ja jakamaan murheita muille..




-Yksi hyvin väsyny ja pettyny mutsi-