maanantai 13. tammikuuta 2014

Ihana päivä!

Tänään on hyvä päivä! Väsyttää vähän ja likka kiukuttelee hampaita mut tapasin ihanan odottavan äitin ja haluis ittelleen sen masun takasin! Jos tääl sais odottaa ihanasti ja nauttia siitä ajasta iha rauhassa... Ihanan hymyileväinen nainen oli ja vaikkakin taisi kielimuurikin siinä vaikuttaa ni uskalsi silti kysyä vähän selvennyksiä et mitä tarkotan.. Kyseli kovasti Sinistä ja yritin mie parhaani mukaan tsempata mukana et kohta hää jo synnyttää! Ihasteli yhteistä syntymäpäivää ja silmistä näki et pysty jotenki yhtymään siihen fiilikseen ko kerroin päällisin puolin et miks leikattiin ennen aikojaan.. Törmäisköhä siihen sit myöhemmin perhekahvilassa tai jossain.. Ois kiva kysellä sit synnytyksen jälkeisistä fiiliksistä enemmänkin!


Tässon joutunnu paljon leipomaan.. Ensinnä oli Sinin 7kk kahvit ja sit pitiki tehä seuraavalle viikolle pikkusysterin 20v kakku! Onneks ens kuus ei oo mitää synttäreitä (tietääkseni) ni voi sit maaliskuussa taas leipoa enemmän ja vähemmän hienoja kakkuja 12v tytölle ja faijalle...  Hirveesti tekis mieli tilata jotain nättejä vuokia ja leivontatarvikkeita netistä et sais tehä sit niin paljo ko sielu sietää ja ehkä tilauksiaki vois ottaa vastaan ko taidot vähän kehittyis.. Täytteissä on vielä oppimista et mitkä maut sopii yhteen ja jos taikinan värjää ni miten se täyte ei peitä tai sotke kakkupohjan väriä.. Mut pitää sitä kokeilla et mistä tulee hyvää ja mikä sopii mihinkin.. Ja haaveena ois alkaa massana leipomaan eka vaikka pitsoja ja sit pullaa ja muita herkkuja pakkaseen nii ompaha muutaki ko kakkua tarjota sit vieraille.. Mut pointsit mulle! 5v poika joka ei oo koskaan kakkua suostunu syömään SÖI MUN KAKKUA! Ehkä se ei tykkää kans kermavaahdosta ko upposi oikeen neljä palasta ja oli kuulemma hyvvää.. Seuraavalla kerralla ko kyläilivät ni kyselivät kakkua taas.. :D

 Ensimmäinen yritelmä hieman kiireellä tehty 5kk kakku.. Pupulta väänty korvat nurin ko oli pehmeetä massaa johon vaan tökkäsin hammastikut sisälle.. Ja pupun pyllyn alunenki jotenki romahti ja pupu painu reunalta alas.. Ei toiminu oikeen liimana tuo geeli... Saati et oisin saanu yhtenä levynä sokerimassan kakun päälle.. Tais loppupeleis olla kolme isompaa osaa ja sit pienie paikkoja.. Murtu se kuitenkin siinä päällä ollessa... Mut harjotus tekee mestarin!





   Paria kuukautta myöhemmin onnistu heti paremmin! Sinin 7kk kakku jossa pupun annettu rauhassa kovettua päivä ennen kakun päälle laittoa ja nyt se oli tikulla kiinni eikä yritetty liimata jollaan vaan! Sokerimassanki sain paremmin onnistumaan ko rauhassa sai kaulita ja oppi et miten se massa käyttäytyy.. Systerin synttärikakkuun mietin pitkään et mitä teen siihe päälle koristukseks.. Maalasin valkosen massan siveltimellä ja yritin jäljitellä puun käsittelyä mut eihän se oikeen onnistunu vaikka näkyy et on käsin maalattu.. Rusetin kans meinasi hermot mennä useempaan otteeseen ko eka tein nuo lenkit ja sit tuo keskikappaleen vääntäminen hajotti lenkit.. Oikeestaan vasta lopuksi oli hyvä tehdä nuo nauhat niin sai ne mahtumaan kakun päälle.. Hankalaa mut kylhä tuo nyt onnistu! En mää ihan tunari oo.. Oikeen kuvia todisteeks.. Pitäsi vissii arkistoida myös niitä pieleen menneitä vaiheita ja kirjata ylös kuin monesti tehen uusiks asiat..





Leipominen on vaan kivaa.. Saa rauhassa sekotella aineksia ja värejä ja tehä mitä mieleen tulee.. Tietty materiaalit ei toimi ko muovailuvaha mut ko niihin tutustuu ni kyl niistäki aikaan saa.. Pitäsi opetella tuo "kankaan" teko kunnolla et vois sit tehä jotain hienoa sokerista ja siihen viereen itte kankaasta.. :D Ompaha reenattu kesäks sit iha kunnolla tuota kakkua ko teen meille molemmille sellasen upean ja mahtavan ja hermoja vievän luomuksen jota ei uskalla syyä saati et tiiä miten sitä leikataan (niinko tuo rusetti tuos kakun päällä ko kukaan ei halua syyä noin isoa juttua)...







Hirveesti himottais taas alkaa kaavottaan ja tehä se yks takki mihin mullon päällikangas ollu jo pitkän aikaa.. Ei vaan saa aikaseks! Toisaalta sit taas vois tehä vaan noit kutomuksia nyt ko o noit lankoja nii pirukseen.. Sais vaan joskus jonku paidan valmiiks asti taas.. Ja jaksais seurata ohjeita ettei tartte koko ajan purkaa ko onnistun jotenki kämmäämään koko homman.. 

Isäntäki jotenki parantanu tapojaa ja tuntuu et helpottaa hengittää hiljalleen.. Jaksais vaan tuparit pitää täs jossain välissä ihan vaan tuparien pidon ilosta koha saa tän kämpän näyttään kodilta.. Onneks mutsi ottaa Sinin vkl hoitoon ni saan rauhassa purkaa pyykkikorin ja laittaa romuja kaappeihin..
-Äätee ja napero kiittää ja kuittaa-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti