lauantai 4. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uusi mutsi!

Tavotteena tälle uudelle vuodelle ois opetella olemaan oikeesti mutsi.. Se natsiakka joka leipoo vaan mokkapaloja niinko isännälle uhkasin sillo ko yrittäminen alko... En oo leiponu kertaakaa mokkapaloja joten se virhe korjataan sit! Pitäsi muutenki leipoa ko raivopää jatkuvasti et ois aina jotain hyvää ja omatekosta pakkasessa eikä tartte joka päivä kaupassakkaa ravata jos pikkumakiaa mieli tekköö..


Koko vuosi on menny taas jotenki ihan ohitte.. Vanhuus iskee tai sit jotenki vaan ei oo tässä maalimassa ennää.. Omat synttäritki meni ihan ohitte ni täytän varmaan ens kesänä uusiks sen 22v.. Ainaki mikä tahansa muu ois kivempi synttärien vietto tapa ko maata aamu pöyvällä leikeltävänä ja myöhemmin lääkkeissä houraillen ja painelua kestäen et jos se vuoto joskus loppuis... Saati viel se fiilis ko odotat vaan et millon saat muksun nähä ja odotat et saat nousta ylös ja odotat ja odotat.. Jospa sitä ei tartteis enää sit vaan odottaa kaikkea..


 Viime vuotta voisin valotella vähän ittelleniki.. Tammikuussa oli vähän mietinnässä et mitähän tästä nyt oikeen tulee ko jouluna oli ilmotettu viimosillekki et napero o tulollaan ja ne ensimmäiset pelkohetket o ohitte.. Joululahjaks oltiin saatu viel puhtaat paperit seulasta joten sai huokasta oikeen kunnolla helpotuksesta ja keskittyä siihen mitä tuleman pitää.. Sillon ei osannu ajatellakkaan mitä tapahtuu sit myöhemmin ja toivo vaan et kaikki menee niinko suunnittelee.. Oltiin paria kuukautta ennen muutettu rivarikolmioon ja kokeilin saaha sitäki kaaosläävää piettyä kurissa ja romut kaapissa piilossa.. Ei se helpottannu koko siellä asumisen aikana.. :D

 Helmikuussa alko olla vähän todellisempi olo jollaan tapaa.. Näin unta sammakoista ja nuijapäistä ja jostain syystä alko hirveesti tehä mieli rakennella söpöö vesipönttöö sammakoille.. Onneks se jäi vaan haaveeks ko ois ollu turhan isotöinen hoitaa ja siivota sitä.. Saati et sellanen ois niin hieno jossaa kylppärissä et ei haittais vaikka vähä vedellä läträiski välillä.. Eikä mitään hajua miks ihmees ne nuijapäät oli siel unissa asti.. Pikkase tuppas naurattaan ko äitiyspakkauksen sai ja pussilakanassa o samppeja ja nuijapäitä...

 Maaliskuussa sitä vielä jakso ja alko jo vähän näkymään tuo mollukka.. Pahinta oli se turvotus aina sen jälkeen ko söi.. Mietti et siltäkö se tuntuis olla reilusti ylipainonen ko hengästyt melkeen jo parin metrin matkalla ja vaappuminen alkaa olla normaali liikkumistapa.. Kauhistelin tuossa kuvia plärätessä et miten ihmees se tolleen pompsahtaa vaan esille.. Vasemmalla kuva alkukuusta ja oikeella loppukuusta.. Eihä tuo iso ollu vielä (ei se ollu koskaan) mut nyt ko kattoo ni mahaan sattuu!


                                                   Maaliskuussa oli nättejä jääpuikkojaki!


 Huhtikuussa alko olla jo vähän tutinaa et millonha tuo apina ulos purkautuu.. Syynätty oli sykkeitten takia jo kuitenki ja vielä joutu ravaamaan viimeseen asti polilla ja sielä sun täälä.. Ja mie ko aattelin et sillo alkuun on ollu hankalaa mut mitä vielä... Maha senko kasvo ja kauneus lähti ni alko kovasti epäilemään sitä tulokkaan sukupuolta.. Kauheesti muka teki kaikkea kutimushommaa et ompahan sit muksulle jotain pientä kivaa.. Ne mun pienet oli sit loppuje lopuks liian pienie ko kotia päästiin ni jäi käyttämättä ja tais lentää roskiin ko pesun jälkeen akryylilangasta tuli                                              sairaan karheeta.. :(


 Toukokuussa oli jo hitusen kyllästyny koko odottamishommaan.. Vielä vähän eikä mitään merkkiä et ulkoistuis.. Siltähä se tuntu ko ois voinu jo tulla pois ni ois saanu normalisoitua.. Eikä yhtään helpottannu porukoille syntynneet koiranpennut!!! Vauvahauvoja kauhiana ja oma vauva ei tuu vaan ulos halittavaks!
 Jouduttiin sit kans pistään Piko mökille hiirivahdiks ko neuvolantätit alko vituttamaan oikeen urakalla ko meijän kissaha o tappaja ja käärmeet syö vauvoja.. Saati ko se yks neuvolantäti vihaa kissoja ni kyl naamasta näki et inho se niihin sanoihin vaikuttaa ei se et oikeesti jotain tapahtuis.. Toisaalta helpompi se oli nyt mökille viiä ko sai ulkona olla iha rauhassa vaikkei vieläkää suostunnu asioita tekeen ulos vaan oli aina päästävä boksiin tarpeille.. Hölömö katti... Mut ulos se tottu sit kuitenki.. Ei siitä enää mitää sisäkisua saa tehyks..

 Sitte tuliki kesäkuu oikeen rytisten! Viikon antovat aikaa ennen ko piti käynnistykseen mennä ja sit sitä mentiin eikä ulos saanu tulla ilman mukulaa.. Lääkkeet veiki siitä ajasta ison osan muistoista ja vaan utusia kuvia jääny mieleen ni oisha se ollu kiva et joku ois näppiny kuvia jatkuvalla syötöllä ni ois mitä kattella... Se joku vaan keskitty vähän vääriin asioihin koko sen ajan..

 Pikku pirpana synty 6.6.2013 klo 8.18 painaen vaan 2340g ja pituus saatiin mitattua muutaman päivän päästä 45,5cm.. Keskolan tätit ihastu meijän makaronipötkylään ko ei paljoa huuva ylimääräsiä, ilmottaa vaan millo o nälkä ja nukahtaa..

 Viikon ikäsenä sit vahvistetiin et nimi on selvä ja jäätiin vaan outtamaan et millon pääsee kotiin.. Huonoja uutisia, hyviä uutisia, väsymystä ja ahdistusta.. Tietenki ois ne asiat voinu mennä erillä tavalla tai ainaki ois voinu olla vähän parempi tuki joku jossain sillon ko oli hankalaa..


 19.6 maha näytti jo tältä! Toisaalta nyt se onki sit taas röllöttämässä ko pääs vähä lihoomaan vaikkei se niin paha asia oo sinällään et nykystään normaalipainossa mennään! Ja vauvaha kotiutu kahen viikon jälkeen keskolasta ja piti alkaa opetella sitä kotona olemista ja totuttautua et nyt on joku joka on riippuvainen miusta.. Onneks kuitenki nukku heti alkuun jo hyvin yöt eikä valvotellu pitkään..








 Heinäkuussa sitä mökkeiltiin aika paljon.. Oli hyvä saaha välillä vähän käsiä tyhjäksi ja apuvoimia syöttöön ko lääkkeen kans läärääminen otti hermoille..
Yritä pitää kämppää kuosissa ja hermot säästää edes jotenkin muitten ihmisten kans.. Ihanin oli kuitenkin ko Tuittu alko oppia ja tehä asioita enemmän ja enemmän.. Kohta se ei ookkaa enää sellanen möllöttävä mötkylä vaan joka vaan kakkaa ja huutaa ja nukkuu..





 Elokuun aikana käytiin sukujuhlissa Lopella rinsessan kanssa.. Samalla reissulla käytiin moikkaamassa viikon vanhaa serkkutyttöä ja miun systeriä jotka ei päässy sattuneesta syystä osallistumaan pippaloihin.. Ois sillä reissulla kovasti haluttannu lähtee moikkaan vanhoja tuttuja Helssinkiin mut ei sitä sit jaksanu ko kaikki aina menee ni lujaa sinnetännetonne.. Saati et ois rattaitten kans lähteny sompaileen junaan.. Yllättävän kivuttomasti meni kyl automatkat koha van muisti pysähtyä aina välillä ja hoitaa vaipat ja nälän pois..

 Syyskuussa alettiin maistella jo kiinteempiä eväitä ja nukkua omassa sängyssä, omassa huoneessa! Pisti sillon miettiin et mitä porukka valittaa et ko ei osaa nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa.. Vaikka välissä nukkuki vieressä ni silti se omaan sänkyynki nukahtaa iha yhtä hyvin..



Hoksasimpa tuossa et ompa Sini-painotteista mut ko ei paljo muista itte mittään ko ei tuo pää taho muistaa aina kaikkea mitä sitä on tehty millonkin.. Eikä joka kuuhun jaksa tunkee et käytiimpä lättyjä nakkeleen ko sitä tehtiin elokuusta siihen asti ko tuli kylmät kelit... Eipä sitä oikeen muuta ollu ko Siniä ja kiekkoja.. Tylsä kesä!

 Lokakuu.... Ei kait täs jääny mittää nyt välistä.... Ei siis paljo mittään ihmeempiä.. Hissukseen alko muksu nostella päätä mahallaan ollessa ja vyöryäkköpyöriäkkö matkaaminen alko jos jotain kiinnostavaa löyty..






                                          Marraskuu... Sinin syntymästä 5kk ni tehin kakun!
                                          Ja pääsi isin kans lajiesittelyyn mukaan koululle...




 Joulukuu.... Joulu, joulu, joulu.. Kaikki kyselee et mitähän sitä pitäsi olla vaikkei mitään silleensä tarvii... Ja sit pitäsi muutto suorittaa viel ennen pyhiä! Inhottavat pyhät ko ei koskaan oo kaupat auki sillo ko pitäsi! Vielä sitä onneks selvittiin ja vuoden vaihteeseen päästiin.. Nyt o onneks uus kämppä (pommin jäljiltä edelleen ko ei se muutto mee ikinä niinko suunnittelis saati et yksinää näitä joutuu purkamaan) ja porukat lähempänä ni pääsee vähä tuulettuun... Vielä ko loppuis tuo seinien päälle kaatuminen ni oisin iha tyytyväinen taas kaikkeen vähäks aikaa.. Ehkä tästä vuodesta tulee parempi! Ei tartte yksin olla raskaana (vaikka siinä muka palloilee joku kaverina) ja laittaa maha pystyssä lamppuja kattoon (pitääki laittaa ne ennen ko o taas maha pystyssä), pääsee helpommin porukoille ja mökille tuulettaan ajatuksia ja jakamaan murheita muille..




-Yksi hyvin väsyny ja pettyny mutsi-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti