keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Talvi tuloo!

Kykin miehekkeen kämpillä ja opiskelen chilien kasvatusta.. Ei halua mennä kotia ko sielä on jo perkele lunta! Tääl o ollu kylmiä öitä mut ei vielä sitä valkeeta möhnää.. Pitäis kutoa villasukkia taas kauheeta tahtia et sais jokaisen varpaat lämpimäks.. Ja tekee mieli alkaa kasvattaan chilejä!

Paniikkihärön lääkitys kivasti alotettu täällä reissun päällä.. Ei tarvi huolehtia ko ittestään jos silleenkää.. On tuollanen ihana orja hoitamassa joitain tarpeita ja tarkkailee vähä miten oireilut muuttuu.. Itte ei oo huomannu mitää ihmeempiä muuta ko suu kuivaa koko ajan.. Mahaki alkaa olla parempi ko lopetti kahvin juonnin ja ei tarvi ressata.. Koha kotia menee ni voiki olla iha eri maalima sielä sit.. Paljon kaikkea huolehittavaa ja varsinki ens kuus o paljon menoja merkattuna kalenteriin.. Kaikki pitäs jopa muistaa et mitä niitä on.. Jos jotain unohtuu ni sit unohtukoon.. Ei jaksa hirveesti välittää sit jos joku meneeki vähä ohitte.. Tärkeimmät muistaa ja niistä o jatkuvat muistutukset jääkaapin ovessa..

Sain vanhan terrani takasi mutsilta.. Se sielä kovasti yritti kesällä tomaatteja ja paprikaa kasvattaa.. Nyt sit iski itelle hirvee himo tunkee sinne pari chiliä kasvamaan.. Sitte kehittelis niistä jotai hyvää soossia ja purkittais.. Osais kesällä sit vähä paremmin hoitaa noita muita kasvatuksia sitten.. Jäi 8litraa turvetta, loisteputkelle valaisin, sumutepullo ja lämpömatto liskojen jäljiltä joita o hyvä käyttää tuossa kasvattelussa.. Jokunen lämpömittariki taitaa löytyä et saa kaikki hienosti sujumaan.. Nyt vaan mettästämään kaupoista chilejä ja siemeniä keräilemään!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Aika häviää...

Oon kadottanu ajantajun.. En tiiä enää onko mikä viikonpäivä, mikä kuukausi, mikä vuosi.. Kesä oli melkonen.. Oppinu hienoja asioita ittestään ja saanu yllättäviä asioita tapahtumaan.. Hirveästi asiaa ja niin vähän aikaa.. Tai no kuka nyt määrittää mulle millon mullon aikaa ja mille.. 

Tosiaan.. Nyt jos parisen kuukautta (4 niitä vissiin on jo takana) asuttu tytön kanssa kaksin.. Pari kuukautta meni ensinnäki et sain asioita sen verta järjestykseen et muistin koko lastenvalvojan ja elatusmaksusopimukset.. Sen pari kuukautta elätin sit täysin tytön ja itteni.. Ja taisin mie parit tupakat exälle ostaa.. Mut nii.. 

Kesäkuussa olin pari viikkoa töissä raksalla siivoomassa tiloja, mutta vanha murtuma jalkapöydässä vaivasi joten olin kokonaiset 5pv töissä siitäki kahesta viikosta... Lisää töitä ois ollu mut eipä sitä pysty tekemään jos jalka vaivaa.. Se vika sit hajotti samalla miun polven ko piti varoa päkiää ja korjata asentoa oikeempaan.. Asento korjaantu ehkä vähän yli ja polvi alko vaivaamaan.. Sain senkin jo kerran kuntoon, mutta taas on ollu asioita ja oma hyvinvointi on unohtunu.. Kotona olo on ollu vähän hajottavaa ko ei oo pahemmin jaksanu yrittää sosialisoida ihmisten kanssa ja polvi ei kestäny kävelemistä.. Joten tavallaan ymmärrän kyl miksi tilanne on nyt mitä on..

Juhannus tuli ja meni.. Oli kyl taas jonku ylemmän voiman näpit tässäki pelissä.. Meijän (miun ja exän) yhteinen kaveri oli tulossa tänne päin lomailemaan ja jotenki siinä sit illan päätteeksi jouduttiin törmäyskurssille ja jotenki se sutina sit alko.. Molemmat saa kysyä et miks tapahtu mitä tapahtu mut ei siihen oo mitää vastausta... Ex tietenki repi perseensä, mutta kyllähä se näyttää sopeutuvan.. Paljon asioita joita vois van purkaa pois, mutta tietää että o iha väärä kanava sellasiin yksityiskohtiin.. Mutta joo.. 

Se ylempivoima päätti myös et mulla ei oo mitää järkeä pitää pöytäkonetta enää.. Yks kaunis ukkospäivä kone ei van enää suostunu syttymään.. Systeri sammutti koneen ja otti pois seinästä ja sit ukkosen jälkeen ei enää lähteny wintoosa käynnistymään.. Ja jos jotain opin ni alan tallentaa kaiken ulkoselle tai johki pilveen tai jonnekki.. Meinaan on pikkase kusinen vehje tuo kasi ko on sellaset suojaukset ettei broidi pääse läpitte.. Kuulemma jotai saanu kopioitua mut osassa tiedostoissa on joku suojaus.. Tietty se voi olla kiinni siitä et ne on sidottu tavallaan siihen windows-tiliin ja jollain ohjelmalla kuulemma sen saa avattua.. Mutta kunhan tästä läppäristä takuu loppuu ni laittaa tähän uuven käyttiksen ja sit ei tarvi enää tapella.. Ja nyt pitäs säästellä sit kunnon ulkoseen..

Nyt sit on ollu sellanen tilanne et tyttö on aika paljon isällään miun jaksamisen takia.. On ollu pakko päästä välillä pois näistä ympyröistä ja saaha vaan aikaa ittelleen.. Sitä onki pari reissua tullu tehtyä etelämmäs ja yllättävän hyvää tukea vaikkakin vähän etänä.. Se ois taas ens viikolla lähtö sinne päin et saa suunniteltua vähän tulevaisuutta taas ja parannettua maalimaa.. Oon nyt hakeutunnu mielenterveyspuolelle tän paniikkihäiriön kanssa ko alkaa taas vaivaamaan ja haittaa arkea.. Kaupassa käynti on ihan helvettiä sillä jonkin ihmeen jännityksen se lyö päälle ja sit ei seuraavaan pariin tuntiin oikeen tiiä mitä on tehny ko on kaupassaki käyny ihme tokkurassa.. Ja tietty jotain tärkeetä jää ja pitää miettiä et onko se nyt niin tärkeetä et pitää takas tuohon tilanteeseen tunkea vai voiko sen nyt jättää ens kertaan.. Kyläilyki aiheuttaa sellasia tutinoita et ei hirveesti helpota oloa.. Ja muksu senku kinuaa ulos mut en mie voi vaan päättää et lähetään käymään tuolla ja tuolla kylässä.. Ja ko en edelleenkään tunne täältä ketään nii et vois van lähtee kahville tai leikkimään..

Tuon häiriön kanssa on ollu aijemminki ongelmia.. Opiskeluaikaan tuli useampi halvaannuttava kohtaus jollon ei voinu liikkua eikä mitään.. Sillon ne sai purettua raajoja liikuttamalla ja tavallaan sai taas kontrollin itteensä.. Ääntä ei vaan tahtonu pariin tuntiin saaha aikaseks ko kuka nyt äänihuulia alkais sorkkimaan.. Alkuraskaudessa olin työharjottelussa lounasravintolassa.. Ihan ok mesta ja ihan mukavaa työtä, mutta sitten iski paniikki ja tuli olo ettei minnuo haluta sinne eikä siellä ole hyvä olla.. Siinä sitten pari kertaa oksennin työpaikan ovelle aamupalani ja kävin hakemassa sairaslomaa.. Pakko oli sit päästä mt-puolelle et saan pidemmän sairasloman tai jotain.. Loppujen lopuksi ei päässy enää sängystä ylös eikä voinu muuta tehä ko itkeä.. Että siihen loppu se työharjottelu.. Nyt sit taas meinasivat et miut harjotteluun tungettais mut jos ei sittenkään.. Ei taas viittis jättää kesken mitään ko tietää et ei oo järkevää alottaakkaa.. Nyt on parempi saada tää homma hallintaan ennen ko ihan kokonaan toiminta kyky pettää.. Oon joo huomannu et ei oo jaksanu ehkä panostaa nii paljoa kämpän siisteyteen ja järjestykseen ko ois pitäny.. Nukuin tuos kolme viikkoa pyykkivuoren kans ko en saanu millonkaa hetkeä jollon purkais sen.. Nyt se on sit purettu mut silti tääl o vaikka mitä muuta mahollista ja mahotonta tehtävää.. Viikon on lasten leikit ollu tuol olkkarin lattialla ja oon pujotellu pari päivää niitten läpi olkkariin ja keittiöön.. Ois kai jo hyvä aika kerätä ne pois ja viiä oikeaan osotteeseen.. 

Mie oon oppinnu aika paljon ihmisistä tässä lyhyessä ajassa.. Sitä on tullu seurattua enemmän vierestä ja katteltua ja kuunneltua entä van murehittua omia asioita ja huolia.. Tavallaan turtuneesta olotilasta on hyötyä ja hiljasuus antaa aikaa miettiä asioita paremmin.. Oon oppinu et miulla on iha hyvä tukiverkosto jos se van toimis kunnolla.. Oon luullu et saisin ja et oon saanu tukea exältä, mutta enempää en vois olla väärässä.. Nyt oon huomannu et se ei vieläkää tunne minnuo eikä näköjään oo mitää intoa ollukkaa koskaan.. Ehkä joo joskus mut tiiä kumpi meistä luovutti ensin.. Mie oon saanu rauhassa hajota jo hyvän aikaa ja oon vielä voinu esittää olevani kunnossa.. Nyt ko ei tarvii esittää ja saa jollekki puhua sen mitä haluaa sanoa ni on van huomannu kui asiat on todellisuudessa ollu.. Voi vaan jossitella et mitäs jos ei näin oiskaa päässy käymään.. Jos en ois muuttanu pois Vantaalta.. Jos en ois lyöny hynttyitä yhteen exän kans.. Jos en ois saanu Tuittua.. Jos en ois ollu nii väsyny.. Jos sydänvikaa, lääkitystä ja reikiä ei ois ollukkaa.. Jos mie oisin toisenlainen äitinä.. Jos jos jos..

Nyt alkaa taas löytää ittensä.. Oon kirjotellu täs viikon ajan tuntoja ja oloja vihkoon ylös, jotta voi itte lukea miltä on tuntunu ja jotta miun tukihenkilö voi lukea mikä vaivaa.. Oon täs yrittäny kovasti muistella kirjeitä jotka kirjotin sillo muksun syntymän jälkeen mut en taho muistaa mitä niissä luki.. Kai ne on luettava taas.. Ja tästäki nuo vanhat postit.. Hmmm.. Tekemistä illalle..

Mie alan olla taas jotenkin onnellinen..