maanantai 6. huhtikuuta 2015

Mitä ihmettä oikeen tapahtuu!?!

Aikani jaksoin velloa itsesäälissä ja todeta et vitut tästä mittää tuu.. Nyt sit tuntuu et kaikki tapahtuu ihan ihmeellisesti! Mie aattelin pysytellä vaan tälleen yksikseni hyvän aikaan ja tutustua van ihmisiin.. Satuimpa sit tutustumaan sellaseen ihmiseen et se nyt on vetäny jalat veteläksi ja mielen sekasin.. 

Ihan vaan mukavia juttelemaan ja kattelin van kuvia et tää vois olla jännä tuttavuus.. Sovittiin sitte tuossa rehvitki ja oli tarkotus et meen keskiviikkona käymään Oulussa muillaki asioilla ja käyn kahvilla ja katteleen et millanen hullunmylly o muuton jälkeen.. SE päivä lähesty ja sit totesinki et mä oon tulos farkulla ni voisin auttaa siinä muutossa ees vähäsen joten voisin mennä jo tiistaina ja ehkä olla siihen keskiviikkoon.. Maanantaina sit lähin hakemaan porukoilta autoa ja siinä sit tuumailin et ei pahemmin kyl väsytä (kello oli jotn 21) ni voisin polkasta suoraan oikeestaan sinne ni oisin aamulla pakkaamassa kaverina.. Kävin mä sit kotona pikaseen hakeen tarpeelliset kamat ja kissan ruokakupin täyttään ääriään myöten.. Keskellä yötä sit tököttää jossai tien varressa ko navi mut sinne ohjasi..

Vastassa oliki sitten sellanen karvanen mörkö joka ei ollukkaa ni pelottava ko olin mielessäni kerenny jo maalailemaan.. :D Meni nukkumaan menoki myöhäseks ko jumituttiin sohvalle jutusteleen pariks tuntia! Ei kyl ois haitannu jäähä siihen jutusteleen pitemmäksiki aikaa mut piti aamulla herätäkki ni pakko oli nukkua ees hetki.. 

Seuraava päivä meniki kokonaan melkeen siinä muutossa ko saatiin van homma rullaamaan.. Päivän kohokohta oli suunnittelematon reissu 24h-huoltsikan etsintään, koska tietenki unohin et Oulunbaari ois aina aaki! Pyörittiin aikamme ja mentiin sinne sit hakeen vähä tupakoita ja patonkia.. Ehkä paras fiilis ikinä oli sen päivän riehumisen jälkeen ko ei mitään syöneenä klo 2 alat mutustella huoltsikan juustokinkkupatonkia ääntä kohden! Kynttilät puuttu mut muuten ois ollu melko romanttiset rehvit jo neki illallisineen.. Seuraavanaki aamuna piti herätä aikasten aamulla ni eiko jokunen tunti taas unta ja tien päälle.. Vanhasta kämpästä vikat pois, avainten palautus ja sit piti käyä hakeen systerille jotai kirppiskamoja keskustasta.. Sit tuliki puhelua et olinko mää tulossa vai enkö ollu.. Yritin sitä jo aijemmin vähä kysellä et onko mulla kauhee kiire vai ei mut vastaukset oli taas ni epäselvät et totesin et hetken vielä itelleni annan.. Laitoin kengätki jalakaan ja päädyttiin tunniks eteisen lattialle PUHUMAAN! TAAS! Sit tuliki vihanen puhelu äiteeltä et perkele ala jo lähtiä.. Hups..

Mut ei voi muuta sanoa ko että olipas jännät ja aika hyvin onnistuneet rehvit! Vaikkakin meni se melkeen pari päivää yhessä matkassa ja oli ressiä ja juostavaa ja ihmisiä ympärillä ni silti! Tapasin sille reissulle sit sen miehen äidin, siskon, kaverin, ex-vaimon ja tyttären! Et ei ihan perus rehvit! Mut elämä on seikkailua! Nyt suunnittelis seuraavaa kertaa et jos oltais vähä pidempään sit samassa matkassa ja voitasi käyä tuplarehveillä systerin kans koha se äijänsä kans tänne eksyy taas.. ;)

-Mamma o aevan sekasin taikurista-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti