torstai 1. lokakuuta 2015

Herätys!

Hmm.. Voisi olla aika kirjoitella taas tätäkin.. Kauhean kauan siitä ko on viimeksi rustaillut ajatuksiaan mihinkään muualle ko naamakirjaan.. Nyt taas ko o saanu askelia eteenpäin kohti ehkä parempaa tulevaisuutta ja on keränny rohkeutta aloittaa uutta on tunne et voisi olla sisältöä mitä purkaa tänne turhakkeeseen...

Koettiin tytön kanssa isoja muutoksia tässä syksyn aikana.. Alkoi tympiä kotona istuminen ja työttömyys niin paljon että perehdyin kouluvaihtoehtoihin ja ajattelinkin hakea aikuiskoulutukseen... Hakemusta eikun menemään ja sitten tuleekin puhelua et ois mahollista päästä kokin perustutkintoa opiskelemaan 100km päähän kotoota.. Paniikki, ahdistus ja helpotus oli yhtäaikaisesti päällä sillä aikaa oli vain viikko koulun alkuun.. Torstaina soitettiin ja perjantaina oli jo asuntohakemukset ja muut vetämässä.. Pääsin kaverille ensimmäisen viikon ajaksi bunkkaamaan että sain käytyä katsomassa asunnon, kirjoitettua vuokrasopparin ja haettua avaimet.. Samalla kävin loppuviikon koulua jossa stressasi vain et miten saan kaiken viikonlopuksi valmiiksi ja muuttokuntoon.. Asunto oli ollut useamman vuoden tyhjillään ja siivottomassa kunnossa.. 

Perjantaina sain asuntoon avaimet ja kävinkin jo keittiön siivoilemassa ja tyhjentämässä kaapeista edelliseltä asukkaalta jääneitä tavaroita.. Sähköä ei ollut ennen maanantaita joten luuttu kädessä sai kaiken irtoroskankin keräillä.. Onneksi perjantaina ja lauantaina sai ison osan tavaroista jo siirrettyä asunnolle ja loput kulki henkilöautossa ohikulkiessaan.. Tarvitsi vielä toisen viikonlopun siihen että sain terraarion ja akvaariot kotiin.. Johan se alko tuntua kotosalta ko oli omat rojut ympäriinsä.. Joutui hommaamaan uuden pyykkikoneen ja silitysraudan ja laudan että saan edes kokkipuvun puhtaaksi sillä eihän nyt törkysissä kamppeissa ruokaa tehdä.. Siihen vielä ynnätään tuo puku ja koulun opetusmateriaali niin onhan tuo ollut vähän tiukkaa elämistä.. Laskujen mukaan ei olisi mahdollista edes olla ottamatta opintolainaa tai sitten joutuisi elämään ilman elämän perustarpeita.. 

Koulu on alkanu iha ok.. Tutustunu luokalla oleviin teineihin ja onneksi sekaan mahtuu pari parikymppistäkin.. Yleensä luokat on olleet 18henkeä ja suurin osa poikia mutta nyt meitä on vaan alle kymmenen ja yksi ainoa poika! Kovasti oon opettanu lapsille elämän perusasioita ja muita mitä tulee eteen kun alkavat sitten hiljalleen itsenäistyä enemmän.. Saanu myös selitellä opettajan velvollisuuksia ja oikeuksia sillä niistäkään ei ole ollut pahemmin puhetta maikan kanssa.. Oon kauhia vanahus noiden nuorien ja pirteitten joukossa..

Likkaki joutu sitten hoitoon! Onneksi saatiin perhepäivähoitopaikka johon on muksu tottunu nopiaan.. Oppii uusia asioita koko ajan lisää ja hirveän isoksi on äitin pikkuvauva kasvanu.. Vähän jotenkin vauvakuume iskemässä mut jos nyt pysyteltäis vauvattomana jokunen vuosi.. Ei sille ois isääkään kyl tiedossa! Vaikkei niistä "iseistä" kyl mihkää olekkaan, muuta ko harmiksi...

Ensimmäinen jakso loppuu huomenna ja omasta mielestä ainakin on todella hyvin menny nyt ko on ihan erilailla motivoitunu ko aijemmin.. Joulun jälkeen pääsisi sitten jo työelämässä tekemään näyttöinä kursseja joka kyl houkuttaa jos sais vaikka sen vakiduunin sieltä... Oonhan mä nyt nii perkeleen hyvä! ;)