keskiviikko 14. syyskuuta 2016

We are all mad in here.....

Tuli taas tarve purkaa päätä..

Näköjään vuos abouttiarallaa menny edellisestä postista.. Kätevä päiväkirja tämmönen.. Tullu sitä sun tätä tässä vuojessa eikä todellakaan osannu sillon outtaa et hommat menis näin...

Eli.. 2kk amistolla keikuin teinien joukossa ja sit katkesi kamelilta selkä ko ei jaksanu puhelimen näperrystä tunneilla, paskan jauhantaa ja elämääkin suurempia parisuhdeongelmia likasesta sukasta (ei ollu kyl sukka mut ihan yhtä hyvät syyt)... Avautusin ja paniikkikohtauksen saattelemana pukkariin miettimään mitä tekis.. Olotila jotenki karu ko suutut ja kiukku alkaa purkautumaan ni iskee paniikki ko näytät tuntees et oikeesti vituttaa! Rintalasta tuntu painavan keuhkoja ja ärsytti ko ei voinu raivota kunnolla.. Ja tietenkin teinit tiesi kaiken... "Ei ne paniikkikohtaukset oo tommosia..." Hyperventiloiva draamaprinsessa tuskin tietää miltä kipukohtaukset tuntuu, varsinki ilman varotusta ja oli lääkityski päällä.. Mut pääsinpähän vittuun ryhmästä ko ei enää pää kestä valittamatta tehä hommia (ja maikkaa varmaan vitutti et kävin kolmatta kertaa sanomassa puhelimista ja ylimääräsistä hiippareista työtiloissa ko ei saaneet kuria pidettyä)...

Ekana piti ettiä nopiaa paikka joka o lähellä eikä paljoa sotkis aikatauluja tytön kanssa.. Onneks sai paikan koulun vierestä Halpa-hallin cafesta ni loppu se epäsäännöllinen päivärytmi ja välimatkat pysy samana.. Likkaki varmaa oli helpottuneempi et ei ollu enää niin epätasasta ko aijemmin saatoin olla hakemassa jo päikkärien aikaan.. Pari kk kerkesi olemaan ja sit tuliki noottia et jos vaihtasin paikkaa seuraavan kurssin alkuun.. Toisaalta oli kyl parempi vaihtaa sillä alko olla ongelmaa työskentelyssä ja motivaatiossa..

Vuojen vaihteen jälkeen pääsi sit alottaan hommat keskuskeittiöllä.. Aijemman 150hengen sijaan tehtiinki lähes 2000hengen eväät.. Ihanan isoja kattiloita ja uuneja!!!! <3 Mie oisin mahtunnu helposti sisään ja oli kiva tehä useesta kilosta ja monia litroja ko ennen vaan parin kymmenen kilon massoja tuli käsiteltyä... Sinne kerkesi asettua tekemään 7-14 vuoroja ja sit tuleeki se päivä ko teet viimesen työvuoron...

Viimonen pakollinen kurssi oliki sit hankala.. Annosruuiksi lasketaan tilauksesta valmistettavat annokset... Mut ei saanu olla ala cartee tai pikaruokaa... Mut sainpaha suoritettua vaikkakin taiteillen sen.. Maikkulan Nesteellä grilliä, pitsaa ja alacartee aina viikon verran jokaista.. Oppi perusteet ja varmaan muistasi miten se pitsapohja vielä aukee siin pöyvällä.. Sain sit kesäduuninki samalla ja pikaruokapalvelut suoritetuksi kesän päätteeks...

Et pikkasen nopeella tahdilla tullu käytyä tuon ekan vuojen aikana kursseja ja ei enää oo ko 4viikkoa et saan alkovastaavan paperit ja viel yks kurssi joka kestäsi 2kk... Ennen joulua pitäsi valmistua.. Aijemminki oli jo haaveilu mut maikka jumittaa tätä etenemistä yhen vitun ohjelman käytön takia.. Pitää oppia käyttään Jamix-ohjelmaa mut maikka ei opeta sitä edes!! Kävin jo vajaa kk ajan koululla tekeen lounasta vaikka kurssi onki jo suoritettu ja nyt taas tympii.. Tytöt napsii kuvia nettiin ja taas alkaa toisten syrjiminen.. Paskanjauhanta lisääntyy ja NE VITUN PUHELIMET!! Tänää oli atk-tunteja ja vaan pari kertaa mainittiin niistä kuvien ottamisista vaikka tais olla vaan vartin tauko ettei ollu puhelin käessä koko 4h aikana... Ja mulle valitetaan ko määräilen ja sanon penikoiksi... Onneks tää koulu loppuu kohta... Onneks ei tarvi sietää enää ko parin päivän ajan tuota paskaa.. Sit pääsee taas pois ja töihin! Ja sen jälkeen oikeisiin töihin...

Maikka puhu kovasti et jokaisella pitäs olla suunnitelma 5v päähän et mihin tähtää.. Harmi van ko ei aikunen ihminen pysty aatteleen nii pitkälle muuten ko realistisesti et "toivottavasti ois töissä"... pitäs kuulemma suunnitella jo ammattikorkeet ja muut mut ei sitä tiiä tahtooko ees tehä tätä hommaa.. Saati jaksaako tuota ihme paskaa jota kouluksi kutsutaan... Ei sillon omaan aikaan ollu tuollasta...

torstai 1. lokakuuta 2015

Herätys!

Hmm.. Voisi olla aika kirjoitella taas tätäkin.. Kauhean kauan siitä ko on viimeksi rustaillut ajatuksiaan mihinkään muualle ko naamakirjaan.. Nyt taas ko o saanu askelia eteenpäin kohti ehkä parempaa tulevaisuutta ja on keränny rohkeutta aloittaa uutta on tunne et voisi olla sisältöä mitä purkaa tänne turhakkeeseen...

Koettiin tytön kanssa isoja muutoksia tässä syksyn aikana.. Alkoi tympiä kotona istuminen ja työttömyys niin paljon että perehdyin kouluvaihtoehtoihin ja ajattelinkin hakea aikuiskoulutukseen... Hakemusta eikun menemään ja sitten tuleekin puhelua et ois mahollista päästä kokin perustutkintoa opiskelemaan 100km päähän kotoota.. Paniikki, ahdistus ja helpotus oli yhtäaikaisesti päällä sillä aikaa oli vain viikko koulun alkuun.. Torstaina soitettiin ja perjantaina oli jo asuntohakemukset ja muut vetämässä.. Pääsin kaverille ensimmäisen viikon ajaksi bunkkaamaan että sain käytyä katsomassa asunnon, kirjoitettua vuokrasopparin ja haettua avaimet.. Samalla kävin loppuviikon koulua jossa stressasi vain et miten saan kaiken viikonlopuksi valmiiksi ja muuttokuntoon.. Asunto oli ollut useamman vuoden tyhjillään ja siivottomassa kunnossa.. 

Perjantaina sain asuntoon avaimet ja kävinkin jo keittiön siivoilemassa ja tyhjentämässä kaapeista edelliseltä asukkaalta jääneitä tavaroita.. Sähköä ei ollut ennen maanantaita joten luuttu kädessä sai kaiken irtoroskankin keräillä.. Onneksi perjantaina ja lauantaina sai ison osan tavaroista jo siirrettyä asunnolle ja loput kulki henkilöautossa ohikulkiessaan.. Tarvitsi vielä toisen viikonlopun siihen että sain terraarion ja akvaariot kotiin.. Johan se alko tuntua kotosalta ko oli omat rojut ympäriinsä.. Joutui hommaamaan uuden pyykkikoneen ja silitysraudan ja laudan että saan edes kokkipuvun puhtaaksi sillä eihän nyt törkysissä kamppeissa ruokaa tehdä.. Siihen vielä ynnätään tuo puku ja koulun opetusmateriaali niin onhan tuo ollut vähän tiukkaa elämistä.. Laskujen mukaan ei olisi mahdollista edes olla ottamatta opintolainaa tai sitten joutuisi elämään ilman elämän perustarpeita.. 

Koulu on alkanu iha ok.. Tutustunu luokalla oleviin teineihin ja onneksi sekaan mahtuu pari parikymppistäkin.. Yleensä luokat on olleet 18henkeä ja suurin osa poikia mutta nyt meitä on vaan alle kymmenen ja yksi ainoa poika! Kovasti oon opettanu lapsille elämän perusasioita ja muita mitä tulee eteen kun alkavat sitten hiljalleen itsenäistyä enemmän.. Saanu myös selitellä opettajan velvollisuuksia ja oikeuksia sillä niistäkään ei ole ollut pahemmin puhetta maikan kanssa.. Oon kauhia vanahus noiden nuorien ja pirteitten joukossa..

Likkaki joutu sitten hoitoon! Onneksi saatiin perhepäivähoitopaikka johon on muksu tottunu nopiaan.. Oppii uusia asioita koko ajan lisää ja hirveän isoksi on äitin pikkuvauva kasvanu.. Vähän jotenkin vauvakuume iskemässä mut jos nyt pysyteltäis vauvattomana jokunen vuosi.. Ei sille ois isääkään kyl tiedossa! Vaikkei niistä "iseistä" kyl mihkää olekkaan, muuta ko harmiksi...

Ensimmäinen jakso loppuu huomenna ja omasta mielestä ainakin on todella hyvin menny nyt ko on ihan erilailla motivoitunu ko aijemmin.. Joulun jälkeen pääsisi sitten jo työelämässä tekemään näyttöinä kursseja joka kyl houkuttaa jos sais vaikka sen vakiduunin sieltä... Oonhan mä nyt nii perkeleen hyvä! ;)

torstai 16. huhtikuuta 2015

Voi näitä oloja!

Tässä oli sit selkkausta tuon miun paniikkihäiriölääkkeen kanssa.. Uusin reseptin ja ko kävin apteekissa ni eipäs ollu uusittukkaa.. Noh seuraavana päivänä sitten uusiksi ja EI VIELÄKÄÄ! Sitte aattelin et mulla oli viel letka et pärjään viikonlopun ylitte.. KETUT! Loppu sitte torstaina jo lääkkeet ja vasta tiistaina sain haettua niitä lisää! Vajaan viikon katkos ja miun pää oli iha hukassa! Kävin vkl viel heilastelemassa ni ei tuntunu miltään mut ko tuli takasin ni alko pää prakaan sen verta et pakko oli likka laittaa isälleen siks aikaa et saan tän ruuvattua takasin.. 

Päätin sit alkaa maalaamaan ko olin jotenki nii psykoottinen olotila ettei oikee uskaltanu tehä muuta.. Otin taulupohjan ja aattelin et teen hellokittykopion likan huoneeseen.. Piirsin pään ja totesin et se o iha sairaan paska! Ihan järkyttävä itseinho iski ko ei osannu ees sellasta pallopäätä piirtää.. Sit siirryin maalaamaan suoraan suunnittelematta.. Eka piti tulla kukkane mut siitä tuliki akka! Noh.. Taukoa pittiin ja mietin et mitä mä teen siihe vielä.. Aloin taas tekeen kukkasta mut mun rehut jostai syystä meni ihmisiksi! Se oli taustaa vaille valmis mut sit yön jälkeen heräsin olotiloihin et nyt se ei ookkaa hyvä.. Mielikuva oli jo valmiina päässä et senko toteuttamaan.. Maalasin pohjan mustaksi heti aamusta eli sinne meni neki ihmiset.. Aattelin et illalla voin sit maalaa siihen mustalle jotain.. Ei siitä sit tullu mitään.. Tänään heräsin ja totesin et liia hyvä olo toteuttaan sitä kuvaa! Eli jäi sit seki tekemättä ja taas mullon tyhjä musta kangas johon pitäs tehä jotain..

Tuo mielikuva olis ollu kuvaus näistä oloista mitä tulee ko paniikki pääsee valloilleen.. En mie halluo olla avuton ja menettää kontrollia omista tekemisistä.. En oo itsetuhonen mut meinasin ajaa rekan keulaan ko ajatuksissani ajelin taas.. Ei siis autoa mulle nyt hetkeen.. Son van aika pelottava fiilis et huomaa miten ei voi hallita sitä mitä pää tekee ja sit herää jossain vaiheessa huutamaan pään sisällä sille pienelle pirulle joka istuu olkapäällä lällättämässä et vois painua kuuseen siitä.. En yhtään ihmettele et minnuo pietään pöpinä ja hulluna mut enpä mie oo tätä valinnu osakseni.. Lääkitys takasin päälle ni oon iha normaali immeinen ja suoriudun siitä mistä muutki.. Ja tuo taide on hyvää terapiaa ko saa olla ittekseen ja ei tarvi miettie mitään oikeestaan ko seurata vaan niitä linjoja mitä pää piirtää ja tehä niistä jotain miellyttävää.. Tavallaan tasapainottaa ja yhistää ajatukset ja hävittää se pikkupiru olalta.. 

Sit tässä ihmissotkussa yritä kehittää parisuhetta.. Luulis jo et miun sepustukset säikäyttäis järkevimmätki karkuun mut eipä noi nyt mitää tuhosia oo ollu koha tulee van ulos suusta.. Vähän ko tourette mut ei sinne päinkään.. Vähän joutuu varomaan ettei ala mitää ihme vesimeloneja henkeen vetämään typeristä asioista oman pään sisällä tai jos se pikkupiru päättää vääntää kaikki tarkottamaan jotain päinvastaista.. Skeptisyys on tullu paheeksi ko tiiä oikeen uskooko sitä itteensäkkää näillä olotiloilla.. Ainaki häviää hienosti ne vaalianpunaset kakkulat jordaniaan jos ei muuta! 

-Mamma vois laittaa simat käymään-

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Mitä ihmettä oikeen tapahtuu!?!

Aikani jaksoin velloa itsesäälissä ja todeta et vitut tästä mittää tuu.. Nyt sit tuntuu et kaikki tapahtuu ihan ihmeellisesti! Mie aattelin pysytellä vaan tälleen yksikseni hyvän aikaan ja tutustua van ihmisiin.. Satuimpa sit tutustumaan sellaseen ihmiseen et se nyt on vetäny jalat veteläksi ja mielen sekasin.. 

Ihan vaan mukavia juttelemaan ja kattelin van kuvia et tää vois olla jännä tuttavuus.. Sovittiin sitte tuossa rehvitki ja oli tarkotus et meen keskiviikkona käymään Oulussa muillaki asioilla ja käyn kahvilla ja katteleen et millanen hullunmylly o muuton jälkeen.. SE päivä lähesty ja sit totesinki et mä oon tulos farkulla ni voisin auttaa siinä muutossa ees vähäsen joten voisin mennä jo tiistaina ja ehkä olla siihen keskiviikkoon.. Maanantaina sit lähin hakemaan porukoilta autoa ja siinä sit tuumailin et ei pahemmin kyl väsytä (kello oli jotn 21) ni voisin polkasta suoraan oikeestaan sinne ni oisin aamulla pakkaamassa kaverina.. Kävin mä sit kotona pikaseen hakeen tarpeelliset kamat ja kissan ruokakupin täyttään ääriään myöten.. Keskellä yötä sit tököttää jossai tien varressa ko navi mut sinne ohjasi..

Vastassa oliki sitten sellanen karvanen mörkö joka ei ollukkaa ni pelottava ko olin mielessäni kerenny jo maalailemaan.. :D Meni nukkumaan menoki myöhäseks ko jumituttiin sohvalle jutusteleen pariks tuntia! Ei kyl ois haitannu jäähä siihen jutusteleen pitemmäksiki aikaa mut piti aamulla herätäkki ni pakko oli nukkua ees hetki.. 

Seuraava päivä meniki kokonaan melkeen siinä muutossa ko saatiin van homma rullaamaan.. Päivän kohokohta oli suunnittelematon reissu 24h-huoltsikan etsintään, koska tietenki unohin et Oulunbaari ois aina aaki! Pyörittiin aikamme ja mentiin sinne sit hakeen vähä tupakoita ja patonkia.. Ehkä paras fiilis ikinä oli sen päivän riehumisen jälkeen ko ei mitään syöneenä klo 2 alat mutustella huoltsikan juustokinkkupatonkia ääntä kohden! Kynttilät puuttu mut muuten ois ollu melko romanttiset rehvit jo neki illallisineen.. Seuraavanaki aamuna piti herätä aikasten aamulla ni eiko jokunen tunti taas unta ja tien päälle.. Vanhasta kämpästä vikat pois, avainten palautus ja sit piti käyä hakeen systerille jotai kirppiskamoja keskustasta.. Sit tuliki puhelua et olinko mää tulossa vai enkö ollu.. Yritin sitä jo aijemmin vähä kysellä et onko mulla kauhee kiire vai ei mut vastaukset oli taas ni epäselvät et totesin et hetken vielä itelleni annan.. Laitoin kengätki jalakaan ja päädyttiin tunniks eteisen lattialle PUHUMAAN! TAAS! Sit tuliki vihanen puhelu äiteeltä et perkele ala jo lähtiä.. Hups..

Mut ei voi muuta sanoa ko että olipas jännät ja aika hyvin onnistuneet rehvit! Vaikkakin meni se melkeen pari päivää yhessä matkassa ja oli ressiä ja juostavaa ja ihmisiä ympärillä ni silti! Tapasin sille reissulle sit sen miehen äidin, siskon, kaverin, ex-vaimon ja tyttären! Et ei ihan perus rehvit! Mut elämä on seikkailua! Nyt suunnittelis seuraavaa kertaa et jos oltais vähä pidempään sit samassa matkassa ja voitasi käyä tuplarehveillä systerin kans koha se äijänsä kans tänne eksyy taas.. ;)

-Mamma o aevan sekasin taikurista-

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Meh...

Uudet tuulet taas vaihteeksi puhaltelloo.. Mikään ei oo ollu vakaata ja varmaa ni nyt alkaa tympäsemään sellanen touhu.. Ero tuli tuossa joku aika sitten ja kivana ystävänpäivä yllärinä jätkä pakkas kamansa.. Mut eipä siitä sit enempiänsä ko ennustettavissa oli jo.. Selailin tässä ajankuluksi erinäisiä deittisivuja ja sielä vastaan tulleita vkl isejä ja "tuhmaa seuraa?"- hinttien jälkeen totesin et antaa perkele olla.. Mie en enää ala alentumaan johki pyöritykseen ja säädökseen.. Kyl mie pärjään yksinki..

Nyt sit tuossa on ollu jo jonku aikaa suunnitteilla et likka palaa takasi joka toine vkl isillä rytmiin.. Mie jo vähän edistin asioita ja suunnittelin miten voitais toteuttaa sujuva arki meijän kesken.. Ostin tuollasen hienon magneettitaulun jossa o viikonpäiville omat lokeronsa ja tussilla voi kirjottaa siihen kaikkea.. Siinä nyt koreilee viikon ruokalista kauppareissujen helpottamiseksi.. Vielä voi laittaa jos on jotain erikoisia menoja tai muuta.. Nyt pitäs tehä vaan aikataulu heräämisestä nukkumaan menoon et mitä tehään ja millon.. Helpompi itelläki suunnitella päivää ko tietää et monelta voijaan käyä kaupassa tai mennään leikkimään mummulaan..

On jääny tuo ittekseen asioista nauttiminen vähän vähälle... Ei o tullu elettyä ittelleen pahemmin ja nyt sen huomaa sit fiiliksissä et ei oo kaikki ollu ok pitkään aikaan.. Sekopää exiä ja ties mitä muuta on mahtunu tähän aikaan.. Ja en oo vasta ko 23 ja tiiän et mitä halluon enkä ala tuhlaamaan aikaani idiootteihin.. Niitä kyl ois tarjolla enemmän ja vähemmän mut mullon kriteerini.. Tavoitteita on nyt tavoteltu ja aika hyvin ne on tavoitettavissa mut en tiiä kestääkö miun pää olla tässä kylässä enempäänsä.. Voisin mennä kokeileen onnee johonki isompaan paikkaan mut sit taas siellä ei oo mahollista saaha hetkeä ittelleen ja kylästelytki hankaloituis.. Varmasti sais viel sodan aikaan likan isän kans ja sekös se asiaa auttais.. Hommais vaan yksinhuollon ni pääsis siitäki helpolla et vois mennä minne haluaa..

Remppaaki oon nyt kovasti tehny.. Kiinnittelin olkkariin hyllyjä ja maalasin keittiötä.. Nyt ko järjestelin ja säätäis noita remppajuttuja ko likka on isällän tän viikon vielä.. Chilit on kasvanu nyt ko aurinko alkanu paistaan.. Kolme lehtiparia tullu jo ja pitäs laittaa kaappiin lampun kanssa et saisivat kunnolla valoa.. Tai sit laitan ne keittiöön hyllyyn ja heijastimella säädän lampun niitten yläpuolelle et saavat valoa.. Vähäks oon velho... Kolme kasvia nyt on täällä kasvatuksessa ja mutsilla loput ni taitaa tulla hyvä sato chiliä ens syksyks... ;)

-Antakkee mie nyt hetken vielä makaan-

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Muutoksia muutoksia..

Nyt sit alko työkokeilu päivähoidossa.. Ensin meni pari päivää hukkaan ko tätit sääti miun sopimusta ja vaikutti jo etten pääsekkää harjotteluun, jollon mietin jo et alan päivittäin sit käymään nettilukion kursseja.. Pitäis kyl nää illat käyttää hyödyksi siihen hommaan koha eka saa lepäiltyä ja pään oikeille säädöille opiskelua varten..

Jotkut miut tunnisti jostain muualta enkä mie kyl niitä tienny mut nyt sit aloin muistamaan et ollaan jossain kerhossa oltu Sinin kanssa missä ne on kans käyny.. Oli kyllä vähän ulkopuolinen olo ko en oikeen innostu noista jeesusteluista ja en yhdy rukoiluihin mukaan.. Eikä musta oo sellaseen "ai ai ai ai kiva kun oot täällä"- loruiluun joka lapsen kohalla.. Ehkä joittenkin pienempien kanssa joo mut ryhmässä on vain pari pienempää joista osa ei puhu vielä ja osa oppii jo parissa päivässä miten ne lorut menee ilman et hoetaan 10 kertaa.. Eli just sen ikäsiä ei oo joille noi hoettavat lorut ois jotenkin hyödyksi.. Mut tätit on tehny tuota hommaa jo pitkään ni kai ne tietää miten ne kuuluu hoitaa.. Kunhan ei pakota minnuo jessustelemaan mukana vaan sen takia et ko lastenkin on pakko..

Päikkäreille oli kyl iha outoa ko taitaa olla joku käytäntö silitellä lapset nukkumaan... Ok, joo ei siinä mitään mut kyllä ne tenavat nukahtaa jo outellessa jos yks täti käy kuusiki lasta läpi ja silittää nii kauan et nukahtaa.. Kai ne jotenki pienimmästä isompaan pitää käyä sit läpitte et menee järkevästi ja isompien pitäs jo vähän opetella nukahtamaan ilman sen kummempia hipelöintejä.. Saati ko kaikki ei tykkää et kosketellaan ylimääräsiä..

Päikkäreitten jälkeen ko tehtiin hamahelmistä kuvioita ni pari muksua teki mulle kaulakorut.. Piti sit alkaa äkkiä väkertään niille takasin sellasia et on vaihettu "lahjoja".. Sain mä yhen värityskuvanki! Pitäs kaivaa van kitara komeron perältä ja kokeilla jos vielä soinnut irtoaa.. Ettis jotain suomalaisia biisejä joita lapsetki osais ni vois säestää jotain muuta kun lastenlauluja.. On mulla varmaan ens viikkoon asti aikaa virittää kitara ko sillo tais olla musiikkipäivä... Tätit oli van ihan onnessaan noista miun musiikki ja käsityö harrastuksista et sain heti pari hommaa mitä tehä sinne.. Pitää varmaan kokeilla jos sais itte kehitellä jonkun aktiviteetin päiväksi muksuille..

Ja sitten se oma ipana kasvaa ni järetöntä tahtia ettei oo todellista.. Jo se sanoo eepää (leipää), uokaa (ruokaa), maimai (maitoa/mehua), uua (juoda), äiti, tutti, kitta (kissa), ikki (rikki), tsstss (kisskiss), kala, pipo, aalai (haalari) ja paljon paljon muuta.. Silleen ihan jo ymmärrettäviä sanoja tulee.. Ja uusin on apua ja auta.. Onneksi nuoki sanat kuuluu siihen ei:n hokemisen lisäksi ko väkertää omiaan.. Piko-kissaki pääsi takasin meijän nurkkiin pyörimään.. Se on nyt hyvin toiminu lapsenvahtina ja muksu ja kissa kiersi kämppää jonossa ja leikki nii kovasti et molemmat sammahti helposti illalla.. Nyt sit ko likka on isällään ni kissa on menny likan sänkyyn nukkumaan peiton alle ja köllötelly siellä muutenkin.. Vähän taitaa hölmöllä olla ikäväki ko rupeaa nyt taas tyhmyyksiä tekemään tylsistyneenä..

Mullon joku ongelma miun akvaariokalojen kanssa.. Eka pari neontetraa kuoli kuljetuksessa (olivat melko pitkään purkissa ko systerille noitten piti ensi alkuun mennä mut jäivät vielä viikoksi joten varastin akvaarion ja kalat) ja nyt sit noista viidestä on yksi hävinny mystisesti.. Seurailin sitten noita ja huomasin et yhellä niistä on silmissä vikaa ko ulkoni vähän päästä.. Nyt sit toinen silmä meinaa popsahtaa päästä ja yks toinen tetra hävis pariks päivää ja tuli takasin ihan ruipelona ja pienenä.. Ne kaks nyt tuolla on vaaleina ja jälleen kerran hukassa.. Ei oo ko yks tetra enää näkösällä! Monnit kyllä selviytyy vaikka yhellä monnisella oliki häntä poikki.. Voisin haluta kyl isomman purkin ni sais hienompia kaloja sinne...

-Mamma haaveilee jo kesästä ja pihatöistä-

lauantai 3. tammikuuta 2015

KUVASAASTETTA!

 Kesän kuvasaasteet! Kävi sitten sellanen källi ettei saatu pelastettua kuvia.. Sinne hävis sitten kuvat kivasti ekalta vuodelta.. Joitain löyty puhelimen uumenista et ei ihan hirvee menetys ja parhaimmat on facessa.. Taidanki vastedes tunkea ne sinne talteen ja teetän heti ne kuvakirjat mitkä suunnittelen (meni seki valmis suunnitelma siinä).. 



Me käytiin kesällä paristi leikkikentällä mitä muulta riehumiselta kerettiin.. Ens kesänä varmaan on vähä villimpää menoa ko vaan kiikuissa istumista ja karusellia.. 

Neiti resitentti.. Itte oppi laittamaan lakin päähänsä ja kaivamaan nenää.. 

 Mummulassa opeteltiin hoitamaan elikoita mitä ei kotona ookkaan.. Nykyään jo ihan nätisti silittää kissoja ja koiria eikä nypi enää karvoja..
 Eevis-täti opetti yllättyneen ilmeen... Nyt sit kaikki on nii jännää ja hooo!
 Tämän talven tumppuset! Totoron ohje löyty kivasti netistä ja sai kokeilla kunnolla kirjoneuletta..
 Ja tumppujen kaveriks tuollanen pölypallopipo.. Turkasen pieni tuli ko korvia paleltaa tuossa..
 Meillä oli vaihe...
 ... ko laitettiin kaikkea pään päälle...
 Äiteen likka kyl.. Röhnöttää samalla tavalla sohvalla ja kahtoo hömppää..
 Käytiin me ulkonaki jonku kerran eikä istuttu van sisällä.. Ei vaan tullu mieleen ulkona ollessa ottaa kuvia kaikesta..
 Äiteen paras käsityö EVER! Kestokassi jonka vetosuus on yksi 9kilon vauva.. Kahvatki kesti nostaa ja hyvin on toiminu kauppareissuilla.. Nykyään ei oo vaan roskapusseja ko ei tuu ostettua muovipusseja muuten..

 Leikittiin paljon.. Opittiin säätämään ja kiipeemään ja konttaamaan ja kävelemään.. Ja neuvolassa oli pelottava nukke joka on ollu siellä jo sillon ko mie kävin neuvolassa! Eli vanaha.. Ei ihme et tukka harvennu..



Nasse-setä is veri veri ängri!

 Ipana oppi miten otetaan kuvia.. Nyt o puhelimen muisti täys katosta, seinästä ja ipanan ottasta..




















Ja viimosena on vuos sitten ostettu kiikkustooli joka on ny ollu kovaa huutoa.. Itte osattu kiivetä siihen jo tovin aikaa ja kaikki nuket ja pehmot kiikkuu siinä..


Tekiin kans kakun ja likka tykkäs kovasti pelata sonikkia Karvasetän kans..




Loppukevennyksenä vauvalle keksiä!

-Mamma painuu maate-